Kokenut sukellusvenekippari Robinson (Jude Law) saa työnantajaltaan tylyt potkut pitkän työuran jälkeen. Työpaikat ovat kiven alla, mutta rikastumisen mahdollisuus avautuu, kun entinen työkaveri ja niin ikään kortistossa majaileva Kurston (Daniel Ryan) vinkkaa toisen maailmansodan aikaisesta natsien kulta-aarteesta. Rikkaudet lepäävät Mustan meren pohjassa vanhassa sukellusveneessä. Mystisen pankkiirin avustuksella Robinson kokoaa sekalaisen joukon entisiä sukellusvenemiehiä, hankkii vanhan venäläisen sukellusveneen ja lähtee uhkarohkeaan yritykseen poimiakseen kulta-aarteen meren pohjasta.
Ohjaaja Kevin Macdonald (Kuoleman Rajalla, The Last King Of Scotland, State Of Play) keittelee tunnelman monikansallisen ja eripuraisen miehistön keskuudessa nopeasti tiiviiksi ja räjähdysherkäksi. Klaustrofobia on murheista pienin siinä vaiheessa kun ahneus ja oman edun tavoittelu alkaa ohjaamaan miehistön ajatuksenjuoksua. Jude Law’n ja äkkipikaista psykopaattia esittävän Ben Mendehlsonin johdolla näyttelijäjoukko seurailee onnistuneesti ohjaajan tarjoamia suuntaviivoja, joten kipinöinti meren pohjassa on railakasta.
Katsojan kannalta onkin valitettavaa että Black Sea karahtaa karille heikon käsikirjoituksensa myötä. Hyvät näyttelijäsuorituksetkaan eivät pysty häivyttämään tarinan heikkouksia. Ensimmäinen pohjakosketus otetaan heti alkuvaiheissa, kun Robinson kaipaa yhtä lisämiestä mukaan reissuun. 18-vuotiaan keltanokan pestaaminen vaativaan operaatioon käytännössä suoraan kadulta ei uppoa edes perusteellisimpaan maakrapuun. Jatkossakin käsikirjoittaja Dennis Kelly kompuroi häiritsevästi. Henkilöhahmot ovat yksiulotteisia, käänteet valitettavan ennalta-arvattavia ja miehistön ratkaisut typeriä. Puolivälin paikkeilla katsoja alkaa tuumimaan ettei toisaalta ole mikään ihme jos nämä sankarit on saneerattu pois palkkalistoilta.
Macdonaldin ohjaus on vakaata, mutta samalla melko riskitöntä ja Law hoitelee pääosaroolinsa taidolla. Christopher Rossin taidokas kuvaus on omiaan lisäämään ahdistunutta tunnelmaa. Myös lavastuksesta vastannut Sophie Phillips ansaitsee kehuja, sillä sukellusvenekulissit ovat aidon oloiset ja asianmukaisesti rapistuneet. Pinewoodin studioille Lontoon lähistölle rakennettiin aidon sukellusveneen tarkka kopio, joten näyttelijät tekivät työtään juuri niin ahtaassa tilassa kuin sukellusvenemiehistökin. Ilman liikuteltavia rakenteita tai puolikkaita lavasteita toimittaessa tunnelma tiivistyi pyytämättäkin. Sapiskaa puolestaan voi antaa efektipuolen tekijöille, sillä otokset joissa sukellusvene lipuu meren syvyyksissä ovat auttamattoman kömpelöitä.
Sukellusvenejännäreitä putkahtelee tarjolle tasaisin väliajoin, mutta genren mestariteosten Sukellusvene U-96:n (1981) tai Punaisen Lokakuun Metsästyksen (1990) tasolle ei taideta enää nykypäivänä yltää. Black Sea on ammattitaidolla tehty, mutta yllätyksetön ja lopulta pettymykseksi hiipuva leffa. Se jää ruostumaan samalle matalikolle jossa vaipuvat unholaan myös Kathryn Bigelow’n K-19 tai Jonathan Mostow’n U-571.
