Hollywood tulittaa rakkaudennälkäisiä romantikkoja vuosittain kymmenillä ja kymmenillä uusilla romanttisilla komedioilla, jotka lähes järjestäen kaatuvat haastavan genrensä tuhatpotenssiintuhat ennen nähtyihin kliseisiin ja ennalta-arvattavuuksiin. Uusin tulokas markkinoilla on Hölmö, hullu rakkaus, jonka nimekäs ja laadukas casting herätti ainakin allekirjoittaneessa välittömästi kiinnostuksen ja uteliaisuuden tunteita. Ohjaajina hääräävät lähes erottamattomasti yhteistyöleffoja paukuttaneet Glenn Ficarra ja John Requa, joiden aiempia tuotoksia ovat mm. Bad Santa ja I Love You Phillip Morris. Käsikirjoittajan pallilla kynä sauhuten tykittää enimmäkseen animaatiokäsikirjoituksia työstänyt, mutta varsin kyvykkääksi todettu Dan Fogelman.
Elokuva starttaa varsin tyypillisellä tavalla, kun elämänrutineihinsa turtuneet Cal (Carell) ja Emily (Moore) ovat illastamassa hienossa ravintolassa ja kauniimpi osapuoli rykäisee pöytään ruokatoiveen sijasta avioerovaatimuksen ja aviorikostunnustuksen. Emily jatkaa arkeaan kahden yhteisen lapsen kanssa ja Cal muuttaa poikamiesboxiin, hoilottaen karua kohtaloaan lähibaareissa. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, kun poloisen miehen avuksi rientää naisia lähes ammatikseen sänkyynsä kaatava yökerhosaalistaja Jacob (Gosling).
Happamia katseita elokuvapiireissä puoleensa saava genre tuottaa välillä positiivisia yllätyksiä ja pienimuotoiseksi sellaiseksi voi lisätä myös teoksen Hölmö, hullu rakkaus. Paljolti tilannekomiikkaan nojaava leffa saa katsojansa hyvälle mielelle, vääntyilee juonikuvioineen sulavasti eteenpäin ja säilyttää mielenkiinnon lähes loppuun asti. Suurempia naurukohtauksia katsojakunta ei kuitenkaan elokuvateatterissa tuntunut saavan ja itsekin tyydyin hymähtelemään ja hieman naurahtamaan muutamalle kohtaukselle. Fogelmanin komiikka on kuitenkin nautittavaa ja pesee lattiaa monella muulla samantapaisella tekeleellä, vaikkei sitä hulvattomaksi voi missään nimessä tituleerata. Käsikirjoituksesta täytyy antaa ehdottomasti kiitosta, sillä suvantovaihetta leffasta ei löydy ja tarina on ihailtavan yhtenäinen, vaikka se seuraa loppupeleissä yllättävän montaa yhteennivoutuvaa sattumaa.
Teoksen kruunu, punainen lanka ja kristallinen hohto kantautuu kuitenkin upeasta näyttelijäkaartista ja on samalla osoitus siitä, kuinka useammalla tähtinäyttelijällä kuorrutettu kakku voi maistua hyvältä. Ryan Gosling on yksi 2000-luvun kyvykkäimmistä tulokkaista, vaikka tässä elokuvassa hän ei saakaan päänäyttelijän huomiota. Steve Carell on edelleen vanhojen päiviensä veroisessa iskussa ja tekee tässä onnistuneen komediadraama roolin. Hieman olisin häneltä kuitenkin toivonut roolihahmoon enemmän heittäytymistä. Julianne Moore vetää vaimona perusroolin, mutta pienestä osastaan huolimatta Emma Stone onnistuu säkenöimään kirkkaimmin, ja saa ainakin täältä suunnasta ruhtinaalliset kehut kovassa seurueessa pärjäämisestä!
Kokonaisuutta katsottaessa ja arvosteluasteikkoa pohtiessa voi huomata, ettei Hölmö, hullu rakkaus kuitenkaan tuonut romanttisten komedioiden genreeseen mitään uutta, mutta eihän se yrittänytkään poiketa kaavasta kovin radikaalisti. Teos toimii tällaisenaan kevyenä viihteenä mainiosti ja survoutuu varmasti omilla vahvuuksillaan monen katsojan sydämeen. Täytyy myös antaa plussaa, ettei leffa lähtenyt täysin tirkistely- ja vilauttelulinjalle, vaikka baarikohtauksia löytyy useita ja niissä esiintyy rutkasti kauniita naisia. Loppu jätti hieman lattean ja pettyneen fiiliksen, mutta lopputulema kääntyy positiivisen puolelle ja varsinkin treffileffaksi tätä on helppo lähteä suosittelemaan.
Tiukan jakobinpainin päätteeksi päädyn kolmen tähden tykitykseen, sillä uusintakatsomisarvottomuus syö elokuvalta pohjan pois nousta keskivertomassasta edukseen.
