Elokuvan alkuperäinen versio sai (Kuulemma?) lapsenvahdit ympäri maailmaa kauhunvaltaan. Tuskin samaa reaktioita tulee herättämään Simon Westin (Kenraalin tytär, Tomb Raider) ohjaama remake.
Nuori yliopisto-opiskelija Jill Johnson (Belle) saa yhdeksi illaksi ja yöksi lapsenvahtikeikan rikkaan perheen suureen taloon. Saavuttuaan talolle, perheen pienimmät ovat jo nukkumassa ja äiti ja iskä lähdössä juhliin. Jill jää täysin yksin. Pian illan kuluessa puhelin soi, jonka toisessa päässä ei olekaan niinkään mukava heppu. Ulkona on tietenkin myrsky ja puhelinlinjat hieman rätisevät – voi kuinka kliseistä.
Remakena tämäkin on täysin turha, vaikka ihan niin sadistisiin juttuihin ei mennä kuin alkuperäisessä. pg-13 Rating kertoo myös sen, että tässä versiossa ei juurikaan verta nähdä. Pääosaankin saatiin vasta parikymppinen Camilla Belle, joka on varmaankin miespuolisille katsojille mieleen. Neitokaisen ainoa tehtävä oli ilmeisesti kävellä pitkin taloa kännykkä korvalla.
Teinikauhuelokuvana tämä on kohtalainen. West malttaa rakentaa elokuvaansa pitkään, ennen kuin aloittaa säikäytys sarjan. Tunnelma onkin leffan parasta antia: tyttö yksin kaiken suuruuden keskelle. Välillä West sortuu tyypillisiin böö-säikäytyksiin ja onhan siellä pakollinen musta kissakin. Tommy Flanagan (Sin City) esittämän psykopaatin naamaa ei juurikaan nähdä, mutta soittajan äänenä kuullaan Lance Henriksen. Tappajan motiivit pidetään hyvin salassa.
Tuntemattoman soitto on turha remake (niinkuin monet muutkin). Teinikauhuelokuvana sellainen olematon viihdepläjäys. Tosin huonompiakin teinikauhuja nähty.
”Have you checked the children?”
nimimerkki: andy
