Vuokraamosta tarttui mukaan vajaa vuosi sitten nähty huipputrilleri Seitsemän, joka jo ensimmäisellä katsomiskerrallaan varmisti paikkansa lempileffojeni joukossa. Fincher oli ohjaajanakin nyt jo vähän tunnetumpi mm. Fight Clubista, joka itselleni ainakin kertakatsomalla oli melko suuri pettymys, mutta en sen antanut enempää häiritä. Toinen katselukerta tästä leffasta ei tosiaan ollut ensimmäistä kovinkaan taikka parempi, mutta siitä lisää alapuolella.
Juoni lyhykäisesti: jenkkiläisessä kaupungissa on liikkeellä sarjamurhaaja, jonka aikomuksena on toteuttaa tapponsa seitsemän kuolemansynnin mukaan. Tapausta lähtee selvittämään viimeistä viikkoa poliisivoimissa oleva William Somerset (Morgan Freeman) ja juuri kaupunkiin muuttanut nuori rikospoliisi David Mills (Brad Pitt).
Juoni on yksinkertainen, mutta silti tappavan nerokas. Jokainen joka elokuvan aiheeseen liittyviä opuksia joskus on selannut, on varmasti ainakin kerran välähtänyt mielessä tämän elokuvan kaltainen leffa-idea. Mutta kuten sanoin juoni on todella hyvä. Sivujuoni löytyy Millsin ja tämän vaimon elämästä, josta ei myöskään ruutuaikaa säästellä, mutta ei toisaalta kuluteta liikaa, kuten tämän tapaisissa leffoissa on tapana.
Fincherin työssä on myös kehumista. Vihreän, harmaan, ruskean ja mustan välinen värisekoitus on Seiskan muutenkin loistavassa tunnelmassa läsnä leffan loppuun saakka. Ainainen sade kaduillakin tuo toivottua jännityksen fiilistä. Ohjaaja myös tapaa ottaa hieman epätavallisia kamerakulmia, joista hän vie tarinaa kehujen arvoisesti eteenpäin. Tämän tykittäjän mielestä Seitsemän on tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana valmistetuille samaa kaavaa noudattaville trillereille saman kuin Psyko lukuisille kauhuelokuville.
Morgan Freemanin ura on tämän elokuvan jälkeen ollut melkoista vuoristorataa eli leffojen laatu on vähän vaihdellut laidasta laitaan. Joka tapauksessa tässä mies on juuri elementissään vanhana kokeneena kyttänä, mutta ei aivan täysin yllä esimerkiksi Shawshank Redemption-leffan suoritukselle. Brad Pitt, joka Millsin kaltaista roolia on muutaman kerran myöhemminkin esittänyt, ei ärsytä tässä kuitenkaan ollenkaan kuten voisi jossain tapauksessa luulla. Ei Pittin suoritus mikään Oscarin arvoinen tietenkään ole, mutta sanotaanko nyt, että keskivertoa parempi. Itse leffan pääpahista näyttelevä kaveri vie kuitenkin loppumetreillä show?n lähes kokonaan itselleen
Kansikuvan perusteella tätä voisi hyvin luulla täysin jännäriksi, joita löytyy jo ennestään kolmetoista tusinasta. Tosiasia on kuitenkin, että itselleen lupaama jääkaappitauko venyy huomaamatta Se7enin parissa ilman, että kelloon ehtii pahemmin vilkuillakaan. Leffan hyytävä trilleri-tunnelma ja tässä tykityksessä hänen nimensä salassa pidetty näyttelijä ovat ehdottomia asioita, joihin pakostikin kiinnittää huomiota. Muita show?n varastajia ei elokuvasta sen pahemmin löydy, mutta mitkään pikkuseikatkaan eivät edes onneksi pääse häiritsemään.
Suositukset lähtevät trillereiden ystäville, mutta varustautuminen astetta kovempiin shokkiefekteihin ja ruumiisiin, joita useammat eivät iloisella naamalla katsele lienevät tarpeen.
nimimerkki: JohnRambo
