Niko 2 – Lentäjäveljekset on jatkoa jopa maailmanmainetta niittäneelle Niko – Lentäjän Poika -elokuvalle, joka omasta mielestäni on paras koskaan tehty suomalainen elokuva, itse kun en voi lähestulkoon sietää suomalaisia näyteltyjä (vanhoja tai uusia) elokuvia. Niko 2 jatkaa ensimmäisen elokuvan tarinaa varsin luontevasti lisäten mukaan sopivasti uusia hahmoja.
Elokuva käsittelee Nikon uusperheen seuraavaa vaihtetta, joka on tuttu juttu lähes kaikille lapsille, joiden vanhemmat ovat eronneet: äiti tai isä löytää uuden kumppanin. Kun Niko toivoisi vanhempiensa palaavan yhteen, tulee äidin uusi miesystävä Lenni pienen poikansa Jonnin kanssa sekoittamaan pakkaa. Ja seuraavaksi Nikon pitäisi sitten totutella uuteen ja outoon isoveljen rooliinsa. Ja kun Jonni siepataan, ei Nikolle kuitenkaan jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä tätä pelastamaan.
Se juonesta, ettei tule paljastettua liikaa. Puhutaan seuraavaksi hieman hahmoista ja niiden käsittelystä. Niko on edelliseen elokuvaan verrattuna kasvanut monessa suhteessa, multa silti kasvupaikkoja vielä löytyy. Nikon äiti ei erotu mitenkään eri tavalla kuin ensimmäisessä elokuvassa, vaikka tässä häneen on saatu ehkä vähän enemmän luonnekkuutta. Julius on yhä oma ihana isällinen itsensä, ja Vilmaa ei elokuvassa paljon näykään. Nikon isänkin persoonaa raotetaan vähän enemmän mutta silti hän jää jotenkin kaukaiseksi ja vaikeasti samaistuttavaksi. Uusista hahmoista oma suosikkini on jostain syystä Lenni, joka on omalla yksinkertaisella tavallaan hellyyttävä, mutta kuitenkin tarpeeksi luonteikas hahmo. Jonni taas on aivan tolkuttoman suloinen, ja eräs tietty kohtaus Jonnin ja Nikon välillä saa vanhemmankin katsojan mielen järkkymään, jo pelkällä täysin rehellisellä lähestymistavallaan monien mielestä lasten elokuviin sopimattomiin teemoihin ja asioihin. Mukana nähdään myös uusi tuttavuus, Nikon avuksi tullut jo paljon maailmaa nähnyt Topias. Hänestä paljastuu elokuvan aikana yhtä jos toista. Niko kadehtii hänen yksinäistä elämäntapaansa.
Teemoiltaan Niko 2 – Lentäjäveljekset, kuten edeltäjänsäkin mukiloi kuvainnollisesti säälittä kaikki ydinperhettä ihannoivat tahot näyttäen erilaisuuden voimana, ja tuoden mukaan vielä monia muita nykypäivää koskettavia teemoja, ollen siis varsin tunteisiin vetoava. Animaatio tässä elokuvassa on ensimmäisen elokuvan tasoa. Ja hienoja tehosteita ja vauhdikkaita kohtauksia löytyy vaikka muille jakaa. Jos yhden moitteen saa kuitenkin sanoa, niin lopussa, kun kaikki langat vedetään yhteen ja elokuva saa lopetuksen, yksi lanka jää joukosta pois. Ja se on Nikon isä, jonka olisin halunnut nähdä ihan lopussa vielä edes vilaukselta. Muuten sanoisinko jopa täydellinen elokuva.
