Meksikolaiskylä joutuu bandiittien hyökkäyksen kohteeksi. Chris (Yul Brynner) on epämääräinen pyssymies ja saa kuulla tapauksesta mihin liittyy myös henkilökohtainen seikka. Bandiitteja on kuitenkin liian monta, joten kokoon on saatava joukko epämääräisiä pyssymiehiä joita on kuin tähtiä Otavassa. Se on onnekas luku.
Burt Kennedy ohjastelee jatkoa klassikon western-versiolle joka ei itsekään ole heikko ja lähes säännönmukaisesti klassikon jatko-osa ei ole edeltäjänsä veroinen. Juoni lainaa edeltäjäänsä aika rankasti, mutta onneksi Larry Cohen ei yritäkään survoa leffaan mitään tarpeetonta sivujuonta ja henkilödraamakin mahtuu tarinaan. Se on klassista muotoa noudattava jenkkilänkkäri mikä ottaa pastawesternien tummuutta mausteeksi, sillä leffan hyvikset ovat kyynisesti palkattuja pyssymiehiä ja Lorcan (Emilio Fernández) johtamat bandiitit ovat epätoivoisia kelmejä. Lisäksi veri turskii esiin ajoittain.
Yul Brynner omaa raamatullisen epokin verran aitoa karismaa ja tämän luontainen auktoriteetti on stoalaisen luja, mutta hän on myös fatalistinen esimerkki joka ei anna pelon nujertaa itseään ja pystyy pitämään keskenään ongelmalliset pyssymiehet riittävässä kurissa. Emilio Fernández on arkkityyppinen bandiitti jolla on kuitenkin kieroutunutta vastuuntuntoa remeltämisensä taustalla. Muut roolit ovat niitä genren hyllyltä otettuja retkuja ja kätyreitä ja eivät erityisemmin ärsytä, mutta eivät myöskään jää mieleen.
Suoraviivainen toimintaleffa joka sijoittuu bandiittien ruhjomaan Meksikoon ja tarjoaa jämäkän annoksen western-kastikkeista naudan jauhelihaa. Joskus ei mitään muuta tarvitse.
