Indiana Jones. Arkeologi, joka saa aina nokilleen eräältä kolleegaltaan Belloqilta (Paul Freeman). Alussa se käy heti ilmi ja rymistelyt ovat juuri oikea houkutin tämmöiselle leffalle. Seikkailut olivat 80-luvulla in ja George Lucas joka oli tehnyt jo Tähtien Sodan ei tyytynyt vain yhteen suuren box office-hittiin vaan päätti tehdä samanlaista seikkailua paitsi erilaiseen ympäristöön.
Ohjaajanaei ollut Lucas, vaan tuolloin jo aika tunnettu Steven Spielberg ja Indyä esittää Tähtien Sodan Han Solo. Juoni on hyvin simppeli. Indiana saa tehtäväkseen hakea kadonneen arkin Egyptistä, mutta Saksan diktaattori Hitler on päättänyt myös hankkia kyseisen esineen. Hirveä määrä sotilaita on lähtenyt hakemaan arkkia Egyptistä ja mukana on myös Belloq sekä kaikkien natsiklisheiden emo. Mustaan pukeutuva, pyöreät silmlasit sekä hirveä aksentti. Kaiken lisäksi natsit ovat saneet rättipäät puolelleen.
Silti Indyllä on puolellaan Marion (Karen Allen) temperamenttinen ex-tyttöystävä jolla on ”avain” siihen paikkaan missä sijaitsee himottu arkki. 22 vuotta ei tunnu oikeastaan missään kohti koko elokuvaa. Ainoastaan loppua voi korjailla nykysellä tekniikalla. Roolisuoritukset eivät ole houkutin vaan vauhdikkaat toimintakohtaukset, kuten rekka-ajo ja tappelu natsien tukkikohdassa.
Muutamia sivuhenkilöitä on kumminkin hauska tunnistaa. Esim. Sallahin tulkitsija näyttelee myös Gimliä suuressa TSH-trilogiassa. Tätä leffaa katsoessa ei varmana kyllästy ja nautit varmasti. Spielberg tekee varmaa työtä ohjaajana ja tuo erilaisia puolia itsessään esille. Lopussa tapahtuvan verilöylyn lähikuvat ovat jotain vatsaa kääntävää. Tappelu egyptiläiskylässä on todella huumoripitoista ja hymykuopat pukkaavat jo esille.
Väkivalta on hieman raaempaa kuin Muumio-elokuvissa ja veri lentää välillä. Ei se mikään miinus ole ollenkaan vaan vie tämän vain lähemmäksi toimintaa. Tätä voi kutsua klassikoksi ja huipuksi omassa genressään. Vielä monet sukupolvet tulevat viihtymään Indyn parissa.
