Neal Page (Steve Martin) aikoo matkustaa New Yorkista Chicagoon perheensä luokse kiitospäivää viettämään. Taksikyyti kylläkin katoaa Del Griffithin (John Candy) käyttöön ja lisätään vielä se että lentomatkalla Neal törmää em. paksukaiseen uudelleen ja tämä osoittautuu todelliseksi maanvaivaksi. Katastrofi on kehitteillä, sillä Neal ei pääse millään Delistä eroon ja joutuu jopa turvautumaan tämän matkustavan myyntimiehen kykyihin. Loppu tietysti onnellinen matkakumppanien päästessä sovintoon, mutta sitä ennen on matkattava lentokoneella, junalla, monenlaisilla autoilla, syötävä ja nukuttava kaiken mennessä pieleen.
John Hughesin ohjaama road-movien ja komedian sekoitus on harvinaislaatuinen tapaus siinä että se onnistuu olemaan kiinnostava matkakertomus ja myös hykerryttävän hauska. Lisäelementtinä Neal ja Del eivät missään vaiheessa aja omilla ajoneuvoilla, joten siltäkin osin tarina lisää uuden riesan hahmoilleen. Toimivan lähtökohdan lisäksi mukana on huutonaurun repäiseviä kohtauksia, joten elokuva toimii kaikilla tavoilla.
Sivuhenkilöt ovat merkityksettömiä, sillä Steve Martin ja John Candy ovat suvereeneja päähenkilöitä. Klassisen komediaduon tavoin Steve Martin on kireä, luotettava Neal ja John Candy taas tämän koomisia tilanteita aikaansaava hassu kumppani. Kumpikaan ei kuitenkaan ole yksiulotteinen, sillä kaikista mehevimmät hetket ovat Martinin sooloja. John Candyn tulkinnassa Del Griffith on ehkä ärsyttävä, mutta hän on hyväsydäminen, herkkä ja vilpitön halussaan auttaa ja monesti myös onnistuu jälkimmäisessä. Yhteistyössä Martin ja Candy ovat dramaattisesti vahvoja ja luovat myös hykerryttävää dialogia.
Mitään suuria teemoja ei mukaan ole kirjoitettu, mutta sitäkin enemmän [I]Vauhdilla Chicagoon[/I] on silkkaa nautittavuutta. Se on kevyt, maittava ja erinomaisesti kirjoitettu komedia missä kaksi hyvää näyttelijää tekee laatutyötä ja ohjaus antaa heille tilaa sooloilla ja tehdä yhteistyötä. Tästä elokuvasta ei voi olla pitämättä, sillä se on hauska ja draamakin toimii.
