Pirates of the Caribbean -trilogian kaksi ensimmäistä osaa ovat ulkona. Ensimmäisen osan innoittamana Kuolleen miehen kirstu hankki jenkkilässä avausviikonloppunaan 103 miljoonan euron lipputulot. Merirosvot harppaavat valkokankaalle myös ensi vuonna ja päättävät tämän trilogian. Ykkösosan myötä odotukset olivat korkealla. Kun kasassa on lähes samat näyttelijät, ohjaaja, käsikirjoittajat ja lähes kaikki, voiko elokuva epäonnistua? Muutokset ovat olleet kosmeettisia, muutaman uuden lamppu- ja lavastemiehen ei pitäisi vaikuttaa.
Elokuvat on kuvattu Karibialla ja ne seilaavat hyvin samoilla vesillä myös käsikirjoituksessa. Yliluonnolliset olennot ovat tässäkin osassa pahiksia, mutta nyt vain kamppaillaan eri asioiden puolesta. Jack Sparrow on velkaa oman sielunsa pahamaineiselle kapteenille Davy Jonesille (Bill Nighy). Sparrow ei luonnollisestikaan halua sitä menettää, luvassa olisi 100 vuoden orjuus Jonesin paatilla. Yhden kirstun avulla velka voitaisiin painaa villaisella ja sitä kirstua, Kuolleen miehen kirstua, tässä jahdataankin. Ja jotta homma ei menisi liian yksinkertaiseksi, kirstun perässä on muitakin omien syidensä takia kuin Jack Sparrow. Juonikuvioita on tungettu kenties jo liikaakin. Matkalla kohti kirstua rampataan vähän joka paikassa. Kannibaalien saari, Aavelaiva ja Tortuga tulevat tutuiksi parissa ja puolessa tunnissa.
Vaikka leffaa tähdittää pitkä lista samoja näyttelijöitä kuin avausosassa, leffa pyrkii olemaan erilainen edeltäjänsä kanssa. Katsoin tämän elokuvan making-offia ja siinä Keira Knightley kertoi leffan olevan isompi ja parempi kuin ykkönen. Knightley osui oikeaan siinä, että tämä on isompi. Elokuvassa erikoistehosteet on nostettu isommalle jalansijalle ja tuottajavelho Jerry Bruckheimer on osannut panostaa markkinointiin. Knightley osui väärään sanoessaan tätä paremmaksi. Elokuva jää valovuoden päähän ilmiömäisestä ykkösosasta.
Leffan kantava hahmo on Johnny Depin tulkitsema Jack Sparrow. Ilman Deppiä tämä olisi tuskin mitään. Sydänkäpyset William ja Elizabeth Turner ovat tässä statisteja, vaikka saavatkin saman ruutuajan kuin Sparrow. Silmänruokaa heissä on toki tarjolla, William kelpaa naiskatsojille ja kaunotar nimeltä Elizabeth ainakin minulle. Ykkösosan kommodori James Norrington (Jack Davenport) oli hyvässä roolissa aiemmin, tässä sekin on pilattu. Hän on juoppo ex-kommodori, renttu, joka haluaa saada maineensa takaisin löytämällä kirstun ennen muita. Karismasta säilyi ehkä alle puolet. Pääkonnan karismasta katosi puolestaan yli puolet, kun ykkösosan loistava Captain Barbossa pilattiin huonolla kopiolla, Davy Jonesilla. Bill Nighyn muita rooleja en tietääkseni ole nähnyt, toisin kuin Barbossan takana olevan Geoffrey Rushin. Kuitenkin, Rushin karisma pääkonnan osassa oli selkeästi parempi. Ykkösosassa huippuroolit tekivät Depp ja Rush, tässä vain Depp. Muut sortuvat keskinkertaisuuteen tai alemmas.
Kakkososa on selkeästi visuaalisempi kuorrutettuna uusilla maisemalla. Mutta, onko se onnistunut? Visuaalisuus on vaihtunut lähinnä häkkeihin ja rattaisiin. Perinteiset merirosvomaisemat on syrjäytetty kannibaalisaarella, hiekkasärkillä ja ties millä. Näkymät ovat kyllä kauniita, mutta miksei leffaan ole upotettu romantisoituja, perinteisiä merirosvomaisemia? Ehkä tekijät halusivat välttää olevasta liian samanlainen kuin edeltäjä. Se on usein jatko-osien virhe.
Elokuvan yksi ongelmista on sen pituus ja nimenomaan siksi, että sitä ei ole käytetty järkevästi. Elokuva on yhtä rymyämistä. Rauhalliset hetket pilataan usein huonolla dialogilla. Huumoria luvattiin tähän lisää, mutta se on liian väkinäistä ja tekemällä tehtyä. Huumori ei sitoudu tarinaan. Musiikkipuolikaan ei ansaitse täysiä pisteitä, sitä vanhaa mahtipontisuutta olisi kaivannut lisää.
Kokonaisuus ei ole Kuolleen miehen kirstun vahvuus, vaan sen sisältämät vakuuttavat kohtaukset. Kuitenkin loppukohtaus on sössitty totaalisesti. Leffa on kaikesta huolimatta aika hyvä kesän popcorn-leffaksi. Tapahtumia ainakin pitäisi riittää. Kuolleen miehen kirstu on sinänsä omituinen paketti, koska se ei puuduta, mutta se ei ole silti hyvä. Tämä erottuu seikkailuelokuvien massasta, mutta tästä olisi voinut saada vielä paljon paljon paremman. Tästä ei tullutkaan kesän parasta leffaa, ainoastaan odotetuin. Jos minulla olisi valtaa tai olisin televisioittenne jokapäiväinen valopilkku, ilmoittaisin teille: Katsokaa ykkönen ja kakkonen, mutta älkää pettykö kakkoseen.
nimimerkki: Jaakko Parantainen
