Talousvaikeuksissa olevat Hansonin veljekset keksivät idean ryöstää vanhempiensa omistaman koruliikkeen, mutta kaikki menee persiilleen ja heidän äitinsä kuolee. Tragedian jälkiselvittelyt poikivatkin sitten lisää mielenjärkkymisiä. Sinällään idea on mielenkiintoinen, mutta toteutus on jokseenkin kökkö.
Vaikka elokuvan päähenkilöt ovatkin hieman epätoivoisia tolloja, niin heidän toimintansa karkaa viimeistään lopussa epäuskottavuuden puolelle. Itseasiassa koko kerronnassa on liian suuria kuoppia ihmettelemättä ylitettäviksi. Lisäksi hyvin tienaavan, mutta rahansa huumeisiinkin hukkaavan Andyn (Philip Seymour Hoffman) onneton vaimo jakaa myös reppanaveli-Hankille (Ethan Hawke), mikä ei kyllä tässä tarinassa toimi ollenkaan. Miksei keskitytty pelkästään rikosdraamaan ilman saippuaoopperakuvioita?
En ole myöskään täysin otettu epäkronologisen kerronnan tarpeellisuudesta. Jatkuva hyppiminen ajasta toiseen menee jossain vaiheessa ärsyttäväksi, vaikka sekaisin menosta ei ole pelkoa. Roolisuorituksetkin pettävät, sillä Hawkesta ei ole syvien tunteiden esittäjäksi eikä Hoffmanista syvistä tunteista puhujaksi, ainakaan tässä elokuvassa. Väkinäinen suoritus häneltäkin.
Kun loppuratkaisukin oli vähän niin ja näin, niin mikä BTDKYD:ssä sitten toimi? No ainakin elokuvan tunnelma kalseine väreineen ja musiikkeineen on aiheeseen osuva. Myös yrityksestä kuvata perhedraamaa ja ihmisen ahdinkoa on annettava plussaa. Yritys vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin hyvän tunnelman, jotta se muuttuisi onnistuneeksi elokuvaksi.
