Kaikki lähtee liikkeelle mustista hanskoista. Viimeisestä hanskaparista kaupan hyllyllä. Paikalle osuvat yhtä aikaa Jonathan Trager sekä Sara Thomas, elokuvan päähenkilöt. Molemmat haluaisivat hanskat. Soppaan liittyy mukaan vielä vanhahko mieshenkilö, joka haluaisi myös hanskat. No, hanskat lopulta saadaan Saralle ja jutustelu hänen ja Jonathanin kanssa alkaa. Siinä ainekset elokuvaan.
Elokuvan edetessä kohtalo puuttuu peliin monen monta kertaa. Dialogia Saran ja Jonathanin välillä ei oikeastaan koko elokuvan aikana ole paljoa, sillä molemmat kadottavat toisensa Saran ”kohtaloleikkien” takia ja molemmat ovat menossa omiin naimisiin piakkoin. Vanha suola alkaa kuitenkin janottaa, ja kysymys: ”Entä jos?” iskoutuu molempien päähän heidän yrittäessään etsiä toisiaan vilkkailla kaduilla. Saavatko he lopulta toisensa?
”Sattumalta” on eräänlainen ”hyvänolonelokuva”. Se ei mullista maailmaa, se ei tarjoa suurempia yllätyksiä, mutta se viihdyttää ja tarjoaa oivallisen katselukokemuksen romantiikkaa elokuvista janoaville. Idealtaan samankaltaisia elokuvia on maailmassa monia, mutta samalle tasolle pääseviä vähemmän. Näyttelijätyö pelaa hienosti, dialogi päähenkilöiden välillä on uskottavaa, kiitos hyvien näyttelijöiden, Cusackin sekä söpön Beckinsalen. Jossain kohtaa elokuvaa voi joku alkaa tuntea elokuvan olevan lievästi puuduttava, mutta seurattuaan loppuun asti mielenkiinto on varmasti säilynyt ja lopussa voi todeta elokuvan olleen ihan asiallisen hyvä. Vikoja en nyt tähän hätään keksi, ei kai siinä mitään suurempia sellaisia olekaan. Romanttiset draama/komediat ovat aina romanttisia draama/komedioita. Muutamat niistä ovat aivan loistavia, 5 pistettä ansaitsevia, jotkut niistä ovat hyviä ja erittäin viihdyttäviä, jotkut ovat ylinäyteltyjä ja siirappisia, jotkut kuin b-luokan filmejä. ”Sattumalta” sijoittuu toiseen luokkaan, ja siksipä sille sysäänkin pisteitä kolmen ja puolen tähden verran.
nimimerkki: CoolHand
