X-Men 3 alkaa sillä, kun otetaan katsaus Jean Greyn ja Xavierin ensikohtaamiseen, jossa käy ilmi, kuinka suuret voimat naikkonen omaa. Seuraavaksi otetaan harppaus 10 vuotta eteenpäin ja katsastetaan nuorta Enkeliä. Sitten hypätään läheiseen tulevaisuuteen ja retki voi alkaa…
Ensimmäinen X-Men leffa oli OK. Siinä oli niukin naukin toimintaa ja tarinaan panostettiin enemmän. Harmi vain, että tarina oli aika tylsä. Noh, seuraava osa, X2, pisti huomattavasti paremmaksi ja sisälsikin paremman tarinan ja parempaa toimintaa. Tämä kyseinen arvostelu käy läpi uusimman tulokkaan, X-Men 3:n, joka sijoittuu arvoasteikossa noiden kahden välimaastoon.
X-Men 3 kantaa synkkää varjoa yllään. Se kyhättiin nopeassa ajassa, jotta se saataisiin markkinoille juuri ennen uuden Teriksen tuloa teattereihin, ja jälki on sen näköistä…
X-Men 3:n selkärankana on idea, että mutanttiudelle on keksitty lääke, jolla sen saisi pysyvästi pois. Mutanteilla on hankalat ajat edessä, kun pitäisi valita puolensa. Joko tulla ihmiseksi, tai pysyä mutanttina ja vihattuna. Magneto (McKellen) käyttää tätä asiaa hyväksi ja lietsoo vihaa mutanttipiireissä. Hän päättää perustaa veljeskunnan, jonka tehtävänä on ottaa valtakapula omiin käsiin. Ryhmä-X, Xavierin (Stewart) johtamana, päättää asettua vastakkain Magnetoa, ja sota on valmis. Kysymys kuuluukin, kenen puolella sinä seisot?
Ryhmä-X:n kolmas ilmestyminen on hieman ristiriitainen teos. Sen itse tarina on heikompi kuin kummassakaan aiemmassa elokuvassa, mutta siinä on toimintaa ja tapahtumia enemmän kuin niissä yhteensä. Alku on räjähtävä ja enteilee hyvää, kunnes noin puolen tunnin kuluttua homma alkaa maistua puulta.
X-Men 3: Last Stand on kuin pieni lapsi. Se ei osaa pysyä paikallaan, eikä keskittyä yhteen asiaan, vaan on koko ajan menossa. Syy tähän löytyy hahmojen liiallisesta määrästä. Toki viimeisen osan (toivon todella, että näin on) pitää olla näyttävä ja saada fanit innostumaan, mutta hahmoja vain yksinkertaisesti on liikaa. Enkeli, Kolossi ym. ym. ovat koko hommassa mukana, mutta kukin saa vain pari sanaa sanottavakseen koko leffan aikana. 1h 45min on todellakin liian lyhyt aika tällaiselle tarinalle. X-Men 3 olisi voinut olla kesän paras elokuva, tai kaikkien aikojen paras sarjakuva-filmatisointi, mutta näin ei ole. Melkein tippa tulee linssiin, kun katsoo X-men: Last Standia…
Hahmot heitetään kehiin ilman kummempia takatarinoita, mutta tällä kertaa ei haittaa olisiko nähnyt aiemmat osat vai ei. Se tuokin mieleen Kuninkaan paluun. Aiempia ei selitellä, vaan homma jatkuu siitä, mihin jäätiin.
Oma henk. koht. mielipiteeni Brett Ratnerista on se, että miehen kannattaisi pysyä niissä Rush Houreissa, sillä hän ei hallitse tällaista. Melkein kaikki hahmot ovat kuin kusten juostu -kirjoitettuja, osien tarinat lopetetaan niin tyhmästi kesken ettei toista, jatkoa tällaiselle ei sovi tehdä. Loppu ei ollut onnellinen, mutta toivo siitä, että itse X-Men -sarja jätettäisiin rauhaan ja spin-offit laitettaisiin linssin alle, on sopivaa. Joten Brett, älä ota itseesi, mutta tämä ei toiminut, sorry.
Itse toiminta on varsin näyttävää ja sitä onkin paljon. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu siltä, että tarina on vain pikainen syy saada tämä toiminta screenille ja fanien rahat taskuun. Tehosteet ovat häikäisevät ja toimintakohtaukset myös. Siltakohtaus onkin leffan kohokohta ja saa takuulla katsojat hypettymään tunniksi tai pariksi pätkän loputtua.
Karu totuus kuitenkin on, että X-Men 3 on tarinaltaan heikko mutta toiminnallaan häikäisevä kyhäelmä ja toivonkin, että tätä sarjaa ei jatkettaisi enää, vaan tekisivät nyt sen Wolverine-spinnin. Mieli tekisi nostaa numero täyteen kolmeen ihan vain Ryhmä-X:n takia, mutta sillä on aivan liian heikko käsikirjoitus allaan, ettei nostoa voi tehdä.
Ihan kiva pätkä näin kesäksi ja tuhat kertaa parempi elämys screenillä kuin koneen lättänäytöllä, mutta muuten melko heikko tekele, sniff.
nimimerkki: mada
