E.T. oli ensimmäinen ei-piirretty elokuva jonka kävin elokuvateatterissa aikoinaan katsomassa. Tuolloin ollessani noin kahdentoista ikäinen elokuva oli tietenkin parasta sitten siivutetun leivän. DVD:n kotelossa mainitaan että mukana on ennennäkemätöntä materiaalia, mutta tässä tapauksessa se ei ole pelkästään hyvä asia.
Pienet ulkoavaruuden oliot ovat kasvienkeräilymatkalla maapallolla. Porukalle tulee kuitenkin äkkilähtö planeetaltamme ja tuossa hässäkässä yksi olioista jää maan päälle. Olio ajautuu esikaupungin asuintalon takapihalle, josta sen löytää koulupoika nimeltä Elliot. Elliot tutustuttaa olion muuhun perheeseensä ja ensikohtaamiset ovat luonnollisesti juuri sellaisia kun voisi olettaa ihmisen tavatessa ulkoavaruuden olioita: äänekkäitä.
Alkumukavan jälkeen olio alkaa kuitenkin kaipaamaan kotiaan ja lisäksi sen terveydessä on havaittavissa heikkenemistä. Elliot sisaruksineen yrittää auttaa oliota ”soittamaan kotiin”, mutta saapuuko apu ajoissa tai kuuleeko kukaan edes avunhuutoja ?
Tämä 20-vuotisjuhlajulkaisu pilaa elokuvan täysin. Katsoin elokuvan jokunen vuosi taaksepäin ja muistini mukaan tämä juhlajulkaisu on melko erilainen tekele kuin alkuperäinen, ja pelkästään huonossa mielessä. Elokuvaan on lisätty runsaasti uutta, aiemmin leikkauslattialta lakaistua materiaalia. Lapsinäyttelijät, edes 6-vuotias Drew Barrymore, eivät hätkäytä lahjoillaan sen enempää kuin aikuisetkaan. Tarinahan on sinänsä koskettava ja hyvä, mutta tämä uusi leikkaus… Että ottaakin pattiin kun tuli katsottua tämä versio. Nyt jäi paha muisto tästäkin teoksesta.
