Poliittinen rohkeus on harvinainen ilmiö, mutta ruotsalaisella diplomaatilla Harald Edelstamilla (Michael Nyqvist) sitä totisesti oli – jopa uhkarohkeuteen asti. Tästä Edelstamin rohkeudesta kertoo riipaiseva draama Musta neilikka. Hän oli Ruotsin suurlähettiläänä Chilessä 1973, kun kenraali Augusto Pinochet kaappasi vallan. Edelstam nousi vastustamaan vallankaappaajia ja otti lähetystön suojiin yli tuhat ihmistä pelastaen heidät teloitukselta. Lisäksi käyttäen diplomaattista koskemattomuuttaan hän vei kesken tulitaistelun Ruotsin lipun Kuuban lähetystöön julistaen sen Ruotsin valtion alueeksi. Fidel Castro arvosti myöhemmin kovasti tätä tempausta.
Samaan aikaan Edelstamia vaivaavat hänen omat demoninsa toisen maailmansodan ajalta, jolloin hän toimi Saksassa auttaen ihmisiä pakenemaan sieltä. Täältä on myös peräisin Edelstamin lempinimi Musta neilikka viitaten erääseen näytelmään, joka kertoo Ranskan vallankumouksen ajoista. Nämä demonit ovatkin ehkä Edelstamin kantava syy toiminnalleen. Rakastettu, jota ei voinut aikoinaan pelastaa, vainoaa häntä. Nyt on uusi rakkaus (uusi pelastettava), jonka avulla Edelstam voisi maksaa velkansa. Tai ehkä kyseessä on pelkästään oikeudenmukaisuudesta – halusta toimia oikein. Tavalla jota kaikki arvostavat, mutta aniharvat kykenevät. Lopullista vastausta näihin kysymyksiin emme saa, mutta onko tarpeenkaan. Vaikuttimet saattoivat olla henkilökohtaisia, mutta teot auttoivat suurta joukkoa ihmisiä.
Elokuva on kuvattu aidossa ympäristössä eli Santiagossa. Tekijät pääsivät jopa Estadio Nacional del Chileen, joka toimi vankileirinä vallankaappauksen aikana. Samaisella jalkapallostadionilla pelattiin MM-kisojen loppuottelu 1962. Niin ne käyttötarkoitukset muuttuvat. Elokuvassa näytetään myös välähdyksiä todellisista tapahtumista, mikä tosin häiritsee minua. Elokuvat elokuvina ja dokumentaarit ominaan sopii minulle paremmin.
