En ole varmastikaan maailman ainoa henkilö, joka menee nykyisin katsomaan Edward Nortonin uusimmat elokuvat pelkästään supertähden itsensä takia. Valtikan juoni ei erikoiselta kuulostanut, mutta pakkohan se Eetun takia oli käydä katsastamassa. Valtikka tarjosikin juuri sitä mitä osasi odottaa eli laadukasta kuvakerrontaa ja Nortonin kestävää talenttia.
Elokuvan juoni ei tosiaankaan mitään uusia ideoita tarjoa. Vanha konkarivaras suunnittelee eläkkeelle siirtymistä, mutta suostuu vielä viimeiseen suureen keikkaan. Keikkakumppaniksi tulee luonnollisesti nuori, intoa täynnä oleva ”vorolupaus”, joka laittaa konkarin epäilemään homman järkevyyttä. Tuleeko mieleen, että tämähän on tehty jo XXX-kertaa aikaisemmin?
Valtikka ei ole kovin nokkela eikä omaperäinen elokuva, mutta se on kuitenkin tehty erittäin huolellisesti. Itse tarina on sivuosassa ja tarkoituksena onkin antaa tilaa nimekkäille näyttelijöille. Norton on totutun loistava eikä Robert De Niron suorituksessakaan löydy moitittavaa. Mukaan on haalittu vielä lisäksi Marlon Brando. Vähän kyllä ihmetyttää miksi entiselle staralle on viitsitty muutaman kohtauksen roolista maksaa huikea rahasumma. Hyvinhän Brando yhä osaa näytellä, mutta vaikea uskoa, että hänen takiaan kovin moni katsoja on päätynyt valitsemaan Valtikan leffavalinnakseen. Median huomiota ja siten ilmaista mainosta Brandon mukanaolo luonnollisesti elokuvalle roppakaupalla toi, joten ehkäpä tuo selittää asian.
Valtikasta on vaikea löytää mitään negatiivista sanottavaa. Alku on ehkä hieman tylsä, mutta puolen tunnin jälkeen elokuva pääsee vauhtiin ja sen jälkeen pitkästyminen ei enää yllätä. Elokuva saa kolutusta aiheesta irti niin paljon kuin se vain on mahdollista. Valtikka on laadukas pätkä, joka kannattaa katsastaa erityisesti hyvien päänäyttelijöiden (lue Edward Nortonin) takia. Mitään suuria elämyksiä leffa ei kuitenkaan tarjoa.
