Tositapahtumiin pohjautuvassa leffassa ollaan Juárezin kylässä lähellä Meksikon ja Yhdysvaltain rajaa, jossa vuoden 1993 jälkeen on kadonnut melkein 400 naista.
Jennifer Lopez näyttelee Chicago Sentinelin toimittajaa Lauren Adriania, joka alkaa selvittämään tapauksia elämänsä jutun toivossa. Juárezin korruptoituneet poliisit peittelevät katoamisia ja hommaan on sekaantunut myös korkeita virkamiehiä. Jutun tekeminen saa uusia piirteitä kun nuori nainen pelastuu murhaajilta ja hänestä tulee metsästetty silminnäkijä, joka uskaltaa luottaa vain Laureniin.
Diivaksi tituuleerattu Lopez on toiminut myös leffan tuottajana. Kyseessä on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi. Eipä käy kateeksi pienipalkkaisia tehdastyölaisnaisia, joilla on työmatkalla vaara joutua murhaajan uhriksi. Lopez uppoutuu toimittajan rooliinsa hyvin ja diivan elkeet loistavat poissaolollaan.
Leffa on pieni kultturimatka Meksikon pikkukaupungin ankeuteen ja kertomus köyhän väestön poljetusta asemasta. Suuret kansainväliset korporaatiot ryöstävät ja orjuuttavat tätäkin ihmisryhmää häpeilemättä.
Tarinan juoni on ihan ok ja leffa keskinkertainen pläjäys. Mukaan on saatu ämpättyä yksi kiihkeäkin kohtaus, joka varmasti miellyttää Lopezin miespuolisia faneja ja saa leffalle tarvittavia lisäsilmäpareja. Asia tulee kuitenkin ilman muuta selväksi ja mistään ihan viihdepaukusta ei ole kyse. Pieni vastenmielisyyden väreily jää päälle leffan katsomisen jälkeen. Ajatus palaa vähitellen Suomeen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Onhan täällä sentään hiukan eri oltavat.
