Synkeässä (onko muita) tulevaisuudessa ihmiskunta muuttaa kovaa vauhtia tähtien takaisiin siirtokuntiin. Apuna tässä työssä käytetään bioteknisiä ”kopioita” jotka ovat uskomattoman vahvoja ja älykkäitä orjarobotteja. Näissä kopioissa kuitenkin ilmeni virheitä, sillä huomattiin niiden kehittävän tunteita ja sen estämiseksi niiden elinikä määrättiin rajalliseksi. Maan päällä nämä ”kopiot” ovat laittomia ja sitä varten on Blade Runner-poliisit, joiden tehtävä on etsiä näitä karanneita robotteja ja ”päästää viralta”.
Ridley Scottin legendaarinen visio yli 20:n vuoden takaa ei ole menettänyt tehoaan yhtään. Valtavien monoliittien, joiden välissä liitelee lentäviä autoja ja ahtaiden kujien kontrasti on valtava. Blade Runner on visuaalisesti uskomattoman kaunis elokuva, jonka kuvissa on runsaasti symboleita. Äänimaailma luo vaikutelmaa valtavasta urbaanista sokkelosta, missä kaikki on likaista ja ahdasta tai sitten likaista ja yksinäistä.
Rick Deckard (Ford) on tehokas Blade Runner, joka saa tehtäväkseen entiseltä pomoltaan etsiä ja tuhota neljä karannutta ”kopiota”. Konemaisella tehokkuudella Deckard aloittaa jahtinsa ja löytää ja hävittää koneet yksitellen. Tilanteeseen sotkeutuu vielä Rachel (Young), joka on kokeellinen malli. Tämä malli kykenee muistoihin ja siten käsittelemään tunteitaan aikaisempia malleja tehokkaammin.
Fordin esittämä Rick Deckard on hyvin klassinen mies-ilman-nimeä. Hänellä ei ole merkittäviä siteitä mihinkään ja hän tekee työnsä tunteettomalla tehokkuudella. Periaattessa Blade Runnerin käsikirjoitus on klassinen ”mies-vastaan-kone”-hahmotelma, mutta vastakohdat vaihtuvat. Deckard on ihminen, mutta tunteeton ja hänen vastapuolensa ovat koneita, mutta äärimmäisen inhimillisiä.
”Kopioita” johtava Roy Batty (Hauer) on erinomainen hahmo. Tämä olento on ylivertaisen älykäs, vahva ja ketterä, jota motivoi kaikista yksinkertaisin tarve, eloonjäämisvietti. Rutger Hauerin suoritus tunteellisena robottina on yhtä hienoa työtä kuin Fordin suoritus tunteettomana ihmisenä. Kohtauksissa on helppo tuntea kaikkien Battyn kokemien tunteiden voima ja inhimillinen puhtaus. Viha, pelko, rakkaus ja suru ovat kaikki näkyvillä ja puhtaina.
Blade Runneria voisi ylistää loputtomiin, mutta samalla pitää sanoa, että se on raskas elokuva. Scott ei käytä nopeaa leikkausta ja elokuvan rytmi on miltei laahaava. Tämän unimaisen ja rauhallisen saagan lopuksi katsoja on liikuttunut ja lumoutunut. Blade Runner on lyhyesti sanottuna hyvä elokuva.
nimimerkki: Jurpo
