Huom! Saattaa sisältää pientä (mutta toivon mukaan huomaamatonta) spoilausta, joten lue omalla vastuullasi.
Darcy (Joan Allen) on viettänyt 25 vuotta täydelliseltä vaikuttavassa avioliitossa numismaatikko-Bobin (Anthony LaPaglia) kanssa ja heillä on kaksi lasta, joista tyttären häät ovat pinnalla ja kaikki tuntuu muutenkin mukavalta. Tietenkin välillä Darcy kuulee puheita Beadie -nimisen sarjamurhaajan aiheuttamista uutisista, mutta siitä hän ei välitä tällaisen täydellisen onnen keskellä. Tai ainakin jaksoi olla siihen asti välittämättä, kunnes hän sattumalta löytää autotallistaan miehensä kätkön, jonka sisällön järkyttävyys tipauttaa Darcyn kertaheitolla pilvilinnastaan.
Kaikin puolin tuntematon Peter Askin on hoitanut ohjauksen itse Stephen Kingin kynäilemästä käsikirjoituksesta, mikä taasen on väännös Kingin itse kirjoittamasta novellista. Tämän trillerin ohjaus ei ole mitenkään erityistä ja tämä muutenkin tuntuu jotenkin mitäänsanomattomalta vinkeästä ideasta huolimatta. Joan Allen on taasen pääroolissa ihan ookoo, mutta LaPaglia tuntuu hieman ylikorostavan itseään, joten täysin ensikertaa katsoja ei edes ylläty siitä, mitä Bobista myöhemmin paljastuu. Stephen Lang taas tuntui turhalta tärkeyden huokumisesta huolimatta
Jäi vähän kylmäksi ja valjuksi tämä tekele. Luulisi, ettei Kingin kohdalla voi mennä vikaan jos leffa on kaikkea muuta kuin kauhuelokuva, mutta nyt leffan pilaa kaikkiaan se, ettei se yritä riittävästi.
