Maa: Englanti. Aika: hyvin pimeä keskiaika. Brittien kuningas Arthur ja hänen ympäripyöreän pöydän ritarit saavat Jumalalta tehtäväkseen etsiä Pyhä Graalin Malja. No, täytyyhän Jumalan sanaa totella. Heillä ei ole hevosia, mutta on sentään kookospähkinän kuoret. Ja aseistuksena heillä on muun muassa Pyhä Käsikranaatti. Vastaan tulee sitten mitä kummallisempaa ja hullumpaa porukkaa. Laudanpätkällä itseään päähän lyöviä munkkeja, sadomasokistisia naisia, Ni-ritareitta, hävyttömyyksiä huutelevia ranskalaisia ja niin edelleen. Välillä selvitellään kuuluisan historioitsijan murhaa.
Tämä leffa antaa aivan uuden merkityksen termille ”pimeä keskiaika”. Tuolloin oli touhu äärimmäisen pimeää. Tässä kyllä saa nauraa koko ajan. Itseni kohdalla oli hankalaa katsoa leffaa, kun nauratti niin kovasti. Edellä mainittujen hahmojen lisäksi saamme tavata mustan ritarin, jonka mielestä käden irtoaminen on vain pieni naarmu. Sitten lopussa kohtaamme jäniksen. Ja minä olen aina luullut, että jänikset ovat rauhallisia kasvisyöjiä. Mutta tämä popsii mieluummin ihmislihaa. Elokuvassa vitsaillaan monille tuon ajan piirteille. Se tuntuu entistäkin hauskemmalta, kun ymmärtää parodioinnin kohteet.
Tämä on varmasti parasta komediaa. Tämä on myös Pythonia parhaimmillaan. Myös sanailu on varsin hauskaa. Etenkin keskustelut pääskysistä on hauskaa seurattavaa. Myös eräällä sillalla oleva heppu, joka kyselee kysymyksiä on aika hauska.
