Dreanworkin alimpaan kastiin kuuluva Näin koulutat lohikäärmeesi ei yllä millään tasolla samaan kuin esimerkiksi Madagascar, Kung Fu Panda 2 tai edes Shrek kolmas. Elokuvan lähtökohdista olisi toki voinut muovata jotain hienonmpaakin, mutta kyllä tämän nyt jaksaa sentään yhden kerran vaivoin katsoa.
Tarinan päähenkilö on viikinkien kylän päällikön poika Hikotus, joka on kaikkea muuta mitä hänen isänsä toivoisi tämän olevan. Ja siitä saadaankin jo yksi varsin loppuunkulutettu ”isä ei hyväksy poikaansa sellaisena kuin hän on”-teema, joka kantaa elokuvan periaatteessa alusta loppuun. Mukaan on lisätty myös erilaisuuden hyväksymistä ja uusien ystävien löytämistä Hikotuksen uuden lohikäärmeystävän muodossa. Ja tietenkin siellä on se päähenkilön rakkaustarina. En tiedä olenko ainoa tätä sanomaan, mutta omana henkilökohtaisena mieleipiteenäni vain: Minusta Hikotuksen ihastus, Astrid, ei ole edes nätti – kauniista nyt puhumattakaan. Muutenkaan elokuvan hahmot eivät itsessäni vedonneet oikein mihinkään ja omaksi suosikikseni nousi Hikotuksen isä, joka jopa kerran rikkoo kliseisyyden yksitoikkoisen jatkumon yhdellä pienellä teollaan. Se on pieni valonpilkahdus muuten tympeän mielenkiinnottomassa tarinassa.
Hahmot ja tarina sekä niiden kliseisyys ovatkin se kohta, joka tekee elokuvasta lähestulkoon jo huonon. Sen jälkeen kun kaikki hahmot noin puolessa tunnissa on esitelty, voi jo arvata, miten elokuva päättyy. Ja omat arvaukseni menivät aivan nappiin, koska juonellisesti Näin koulutat lohikäärmeesi ei tarjoa kuin yhden pienen odottamattoman juonenkäänteen elokuvan loppupuoliskolla juuri Hikotuksen isän toimesta.
Animaatio sitten onneksi pelastaa elokuvaa jonkin verran. Se ei ole ihan Dreamworksin parasta ja joissain kohdin ontuu. Mutta onneksi elokuvassa nähdään myös hienoja tulenlieskoja ja vaikuttavia auringonlaskuja. Mutta animaatio ei koko elokuvaa onnistukkaan nostamaan paljon ylemmäs siitä, missä se on surkean juonensa kanssa. Tämä on siis kuin mikä tahansa Dreamworksin parhaista elokuvista ainostaan ilman upeita hahmoja, mahtavaa tarinaa, hienoja musiikkinumeroita, hyvää huumoria tai henkeäsalpaavaa animaatiota. Eli mitä jää? Keskinkertaista alempitasoinen animaatio, joka kaikessa kliseisyydessään häilyy jo huonon rajamailla. Täyttyy nyt ihan rehellisesti sanoa, että en suosittele sitä kenellekään, paitsi tietenkin jos mitäänsanomattomat hahmot ja liian ennalta-arvattava juoni vetoavat.
