Olipa kerran mies nimeltään Quentin Tarantino, joka halusi tehdä mestariteoksen nimeltään Reservoir Dogs. Ja kuinka ollakkaan, hänellä oli kirja, jota kutsuttiin nimellä True Romance. Mitä hän voisi tehdä? Vastaus: Myydä True Romance, valmistaa Reservoir Dogs ja nousta leffamaailman huipulle. Uskokaa tai älkää, mutta äskeinen tarina on tosi.
Clarence (Slater) on Detroitissa asuva yksinäinen mies, joka kuuntelee Elvistä ja fanittaa Sonny Chibaa. Sarjakuvakaupassa työskentelevä Clarence saa pomoltaan syntymäpäivälahjaksi puhelintyttö Alabaman (Arquette), jotta hänellä olisi illalla hauskaa. Alabaman oli ollut tarkoitus lähteä heti aamusta, mutta kohtalo oli päättänyt toisin ja he rakastuvat. Kohta Clarence lähtee tasaamaan kalavelat Alabamaa huonosti kohdelleen parittajan, Drexlin (Oldman) kanssa. Hän tappaa Drexlin ja hänen apulaisensa Martyn, ja saa mukaansa jopa salkullisen kokaiinia. Kaikki näyttää hyvältä ennen kuin mafiapomo Blue Lou Boyle löytää ruumiin kylmästä kädestä Clarencen henkilötiedot ja lähettää Vincenzo Coccotin (Walken) ja muutaman muun hänen kovanaamoistaan hakemaan kokaiini Clarencelta ja Alabamalta parempiin käsiin. Eipä aikaakaan, kun leikkiin mukaan ryhtyy myös pari kyttää ja soppa on valmis.
True Romance on loistava elokuva, mutta ei ole kyllä yhtä hyvä kuin Tarantinon parhaimmat elokuvat. Tony Scottin loistava ohjaus ja Quentin Tarantinon mainio käsikirjoitus takaavat kumminkin erinomaisen leffaelämyksen ja tarinan todellisesta rakkaudesta. Elokuvaa tähdittävät edeltä mainittujen lisäksi mm. Dennis Hopper, Brad Pitt, James Gandolfini ja Val Kilmer. Kuten edeltävistä kirjoituksistani arvata saattaa, suosittelen kaikkia katsomaan True Romancen. Tämä on muistutus, miksi me katsomme elokuvia.
