Tämä on George Carlinin show ja show on hyvä.

23.7.2010 01:14

Arvioitu elokuva

Näyttelijät:
Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:George Carlin: Life Is Worth Losing
Valmistusvuosi:2005
Pituus:75 min

[I]How are you? I hope you are fine. I am [B]not[/B] fine.[/I]

Amerikkalaisen filosofin, George Carlinin yli tunnin mittainen luento jonka hän esitti 2005 HBO-yhtiön välityksellä koko aihepiirilleen sisältää annoksen vakavan sosiaalista tarkkailua. Vietettyään 50 vuotta show-bisneksen aitiopaikalla ihmiskuntaa tarkkaillessa ja siinä samassa melkein vuoden kuivilla oltuaan Carlin on huippuvireessä ja toimittaa uskomattoman esityksen post-modernia filosofiaa ja sosiaalista tietoisuutta.

Amerikaksi sanoen [I]the late, [B]Great[/B] George Carlin[/I] aloittaa luentonsa verbaalisella kokovoltilla ja kevyen, koko perheelle soveliaan aloituksen jälkeen vanha arvovaltaisen harmaantunut karvanaama avaa pessimismihanat. Carlinin filosofia on synkkäsävyistä ja hänen ihmistuntemuksensa pettyneen idealismin värittämää sarkasmia, mutta ironinen huumorintaju tekee Carlinin luennon kiinnostavaksi ja kirpeän hauskaksi. Verbaalisten spagaattien värittämä luento jatkuu moniin hienoihin ihmiskunnan omituisuuksiin ja ne antavat Carlinille syyn olla olemassa. Lihavat amerikkalaiset, itsemurha, nekrofilia, ihmisuhraus ja tietysti moninaiset teloitusmenetelmät antavat Carlinin filosofialle sisältöä. Post-modernin eksistentialismin ja klassisen filosofian vastaisesti Carlin ei pelkästään esitä kysymyksiä – hänellä on myös vastauksia, mutta ne ovat latteita ja säälimättömiä. Carlinin logiikka osoittaa kiistattomasti että poliitikoista ei ole mihinkään ja amerikkalainen lihava, tyhmentyvä kansa on petkutuksen uhri. Helppotajuisilla esimerkeillä hän kuvaa koko ”yhteiskunnan” tapaa petkuttaa ihmiskuntaa ja lopputulos on kaikissa esimerkeissä [/I]”you’re fucked![/I]’ Autoeroottinen asfyksia paukahta siinä sivussa laajaan ymmärrykseen ja jos tuhat nuorta kuolee vuosittain siihen se taitaa olla kokeilemisen arvoista. Carlin itse tyytyy tavalliseen, sillä hän ei hienostele. Kaiken synkeyden, ihmiskunnan omituisten vastenmielisyyksien ja mittakaavaltaan raamatullisen kuolemisen filosofiassa on kuitenkin hiljainen toivonhehku, sillä Luontoäidillä on undo-nappi kädessään ja kuvatessaan kuinka tämän napin painallus järjestää maailmankaikkeuden uusiksi on länsimaisen filosofian vahvoja hetkiä.

Ansaitusti legendaarisen George Carlinin asianmukaisesti 13. TV-spesiaali on silkkaa timanttia. Pessimistinen näkemys yhdistettynä poliittisen korrektiuden täydelliseen puutteeseen on vakava kuvaus Yhdysvaltoja piinaavaasta valtaklikistä, eksistentialistista filosofiaa ja kaikista tärkeimpänä se on erittäin hauskaa kuultavaa ja katseltavaa. Carlinin asema kaikkien aikojen [B]toiseksi[/b] parhaana stand-up-koomikkona on siis ansaittu.

Rocco Urbiscin ohjaus on näkymätöntä ja hyvä niin, sillä tämä on Carlinin show ja show on hyvä.

[I]P.S. Fuck you, people![/I]

Arvosteltu: 23.07.2010

Lisää luettavaa