Leffa sijoittuu aikaan ennen toista maailmansotaa, Englantiin. Joukko rikkaita ja ylhäisiä englantilaisia saapuu viettämään viikonloppua Sir. William McCordlen kartanoon. Yläkerroksissa asuvat itseään täynnä olevat pohatat, ja alakerrassa yötä päivää puurtavat palvelijat. Päivällä syödään suureellinen päivällinen, juodaan teetä, keskustellaan ja metsästetään. Yöllä isäntä kuolee, ja hänet löydetään veitsi rinnassaan. Poliisi ei anna vieraiden poistua. Alkaa arvuutteleminen, kuka on murhaaja.
Gosford Park on hienosti tehty elokuva. Ohjaus toimii hyvin, näyttelijät vetävät roolinsa mukavasti jne. Mutta leffan ongelmia ovat tylsyys ja pituus. Mitään ei tapahdu. Takakannessa sanotaan että kyseessä on murhatrilleri. Se on harhaanjohtamista… draama tämä ennemminkin on. Välistä tunnelma on viihdyttävä, ja alku on kiinnostava. Kaikki edellytykset hyvälle leffalle. Valitettavasti elokuva kestää liian pitkään, koska siinä ei tapahdu mitään. Pituus ei haittaisi, jos jotakin tapahtuisi, vaan kun ei tapahdu.
Murhaa pohjustellaan pari tuntia, sitten se tapahtuu. Selvittelyt ovat nopeat ja löyhät, loppu jää auki. Toki on mukavaa että katsoja saa hieman itse pähkäillä, mutta se vaatisi, että koko leffa olisi mielenkiintoinen, ehkä tragikomedinen jne. Kuten American Beauty.
Ehkä olen moukka, mutta tämä nyt ei vain uppoa… ei ei. Ylistetty, palkittu, mutta turhaan. Kaksi pistettä on maksimi.
