Todettakoon alkuun että pidän yleisesti teatteriryhmä Stella Polariksen huumorista ja seurasin Vapaa pudotus -sarjaa mielenkiinnolla. Nuo olivat todella toimivia ja hauskoja juttuja. Kukkia ja sidontaa -leffasta oli jonkin verran odotuksia juuri teatteriryhmän takia.
Porvoossa kuvattu tarina kertoo pienestä kylästä, makkaratehtaasta ja sen ympärillä pyörivästä yhteisöstä. Erilaisia lähemmin zoomailtavia henkilöhahmoja on kymmenkunta. Makkaratehtaan naisia liehittelevä johtaja on kaiken ydin. Tämä lähettelee kukkapuskia ja koittaa tehdä naisiin vaikutusta. Kyseinen henkilö on enemmän tai vähemmän sopuisan yhteisön rikka rokassa. Juonikuvio rakentuu lopulta juuri tämän miehen ympärille.
Alkuun leffasta oli hankala löytää kiintopistettä, sitä mihin tarttua ja että mikä on leffan sanoma. Asiaa on paljon ja näyttelijät sopivat rooleihinsa. Kokonaisuus ei vaan miellytä, tarina ei kiinnosta. Puolen tunnin katselun jälkeen leffa teki jopa mieli jättää kesken. Näin en halunnut tehdä ja aloitettu katselusessio piti viedä loppuun saakka. Käänteen jälkeen leffaa jaksoi seurata paremmin, mutta mitenkään erittäin mielenkiintoiseksi tarina ei muuttunut. Tämä ei vaan kolahtanut millään muotoa enkä todellakaan ymmärrä mikä tässä on hauskaa. Poikkeuksena Mikko Kivisen muutamat lohkaisut. Tämä on minun mielipiteeni. Leffa on kerännyt ylistäviä lausuntoja monissa lehdissä, enkä ymmärrä miksi.
