[I]Jälleen kerran Leffatykki (LT) ja tykittäjä Jurpo (J) istahtivat katsomaan elokuvaa. Kyseinen elokuva on kuten edellinen Jurpon katsoma elokuva näyttelijän ohjaama.[/I]
LT: Mitä mieltä olet leffasta?
J: Itse asiassa aika hyvä. Se oli genre-elokuva sanan täydessä merkityksessä, sillä siinä on road-movieta, panttivankidraamaa ja päägenrenä on kova rikosleffa missä on riitaisia roistoja pakomatkalla.
LT: Miten se siis alkaa?
J: Alussa Ray Lembecke (Vincent Gallo) pääsee häkistä ja hieman tasaa tilejä entisen pomonsa, Eddien (John C. McGinley) kanssa. Tarkoitus on vaan pihistää huumeet, mutta liipasinherkkä Curtis Freley (Kiefer Sutherland) saa aikaan hieman ruumiita ja kaiken lisäksi toinen niistä oli jepari. Ray, Curtis, Rayn tyttöystävä Addy (Kim Dickens) ja Marcus Weans (Mykelti Williamson) joutuvat pakenemaan. Alun jälkeen kahmaistaan vangiksi Gordon Jacobson (Kevin Pollak) ja tämän tyttöystävä Donna (Grace Phillips). Perässä on virkavallan lisäksi Sir (Martin Sheen) joka on vanha, vaarallinen ja tehokas tappokone. Luonnollisesti kaikki päättyy veriseen yhteenottoon.
LT: Ei kuulosta kovinkaan omalaatuiselta.
J: Se ei ole sitä, mutta Brad Mirmanin käsikirjoitus pysyy kasassa mainiosti ja lisäksi on mielenkiintoista huomata kuinka Gordon kiinnostuu kaappaajiensa raa’asta elämäntavasta. Hahmoissa on tarpeeksi vaihtelua ja syvyyttä kiinnostuksen ylläpitoon alusta loppuun. Vincent Gallo on leffan hillitty, järkevä roisto joka rakastaa tyttöystäväänsä ehdoitta ja lempeästi. Kim Dickens on toimiva rikollisen tyttöystävä joka ei ole pelkkää silmänruokaa. Ohjaajan penkiltä Kiefer Sutherland luonnollisesti on roolittanut itsensä kaikista räiskyvimpään rooliin ja Curtis Freley on juuri tällaisten leffojen väistämätön mielipuoli joka riehaantuu erittäin helpolla hillittömään väkivaltaan. Toisaalta kyseinen psyko on käytöstään älykkäämpi ja oikealla tavalla käsiteltynä erinomaisen hyödyllinen kätyri. Mykelti Williamson on se ryhmän järjen ääni. Martin Sheen on genren vaatima tappokone joka on erittäin ystävällinen jopa heille jotka hän murhaa haulikolla. Kevin Pollak ja Grace Phillips ovat toimivia ja Pollak saakin hahmoonsa uskottavan kaaren.
LT: Entä ohjaus?
J: Ohjaajan ominaisuudessa Sutherland käytti jo mainittua veto-oikeuden käänteisversiota kahjon roistoroolin kahmimiseen, mutta eipä se haittaa roolin ollessa hyvä. Ohjaajana hän saa leffan rytmin sopivaksi ja rauhalliset hetket ovat todella rauhallisia ja silloin kun rähistään niin rähistään kunnolla ja veri pärskien. Jopa pakomatkan aikana rakkaustarinakin pysyy juonessa mukana ja se antaa hieman tragedian vivahdetta.
LT: Tärkein kysymys: oliko se hyvä?
J: [I]Helvetillinen pako[/I] ei ollut omalaatuisuuden riemuvoitto, mutta se toimii hyvin genreissään. Lisäksi tässä tapauksessa leffan suomalainen nimi on varsin oikea leffan sisältö huomioiden. Alkuperäisnimi ei käy järkeen. Aika hyvin Sutherlandilta sujuu siirros kameran taakse ja se on positiivinen yllätys. Tämä ei ole klassikko, mutta genrensä edustajana toimii.
