Kadonneen aarteen metsästäjät on ensimmäinen Indiana Jones-elokuva. Tämä myös varmisti Harrison Fordin uran tunnettuna näyttelijänä. Aiemminhan mies muistetaan Han Solon roolista Star Wars-elokuvista. Vähällä pitikin ettei mies sen jälkeen vajonnut pelkäksi b-luokan elokuvien näyttelijäksi, kuten muille Star Warsin näyttelijöille kävi.
Kadonneen aarteen metsästäjät sai aikoinaan neljä Oscaria ja se nousi klassikkoelokuvaksi E.T:n ja Kummisedän rinnalle. Tämä ensimmäinen Indiana Jones -leffa oli taitekohta koko seikkailuelokuvien genrelle. Tällöin saivat alkunsa ne monien elokuvien kliseet: ansat haudoissa, natsit, jotka puhuvat englantia voimakkaalla korostuksella, naispuolinen partneri, joka valittaa koko ajan ja monia muita kliseitä. Saipa Indy vielä lukuisia oheistuotteitakin. Kadonneen aarteen metsästäjät on klassikko jo syntyessään.
Indiana Jones (Harrison Ford) on Etelä-Amerikassa aarteenmetsästysmatkalla. Hänen epärehellinen kollegansa Belloq (Paul Freeman) kuitenkin vie aarteen Indyltä ja Indy joutuu häipymään. Myöhemmin Jones saa yliopistolla hieman erikoisia vieraitta. Vieraat ovat armeijan tiedustelupalvelusta ja he pyytävät Indyä hakemaan kadonnut liitonarkki, jossa säilytetään niitä kymmentä käskyä, jotka Mooses aikoinaan sai Jumalalta. Indy lähtee sitten etsimään sitä, mutta eräs iso kiho Saksanmaalta on myös kiinnostunut siitä.
Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja Spielbergin hovisäveltäjä John Williams on saanut leffaan hienon musiikin. Kuten tulikin jo mainittua, niin tämä on klassikkoelokuva. Sen saamat kehut eivät ole turhia. IMDb:n listoillakin tämä on kahdenkymmenen parhaimman elokuvan joukossa. Leffa on toteutettu erittäin hienosti, vaikka loppua voitaisiin kyllä rukata paremman näköiseksi tietokoneiden avulla.
