Ennustus-saaga on jo edennyt kolmanteen osaansa. Damien Thorn on kasvanut aikuiseksi ja saanut Thorn-yhtiön haltuunsa. Hänellä on jo paljon vaikutusvaltaa ja hänestä tehdään myös Iso-Britannian suurlähettiläs. Eräät tahot kuitenkin tietävät, että Damien on Antikristus. Joukko miehiä hankkiikin käsiinsä seitsemän tikaria, joilla voidaan tuhota Antikristus. Samaan aikaan Damien alkaa etsimään Vapahtajaa, joka on uhka hänen vallalleen.
Joopa joo. Tähän koko Ennustus-saaga töksähtää niin että tuntuu. Ennustus on sentään todella hyvä kauhuelokuva. Sen jatko-osa Kirous ei pääse samaan tunnelmaan kuin Ennustus, mutta sen kyllä kykenee katsomaan. Mutta Seitsemän tikaria on kyllä jotain ihmeellisen tökeröä. elokuva ei pelota kunnolla, vaikka muutama säikyttelykohtaus onkin. Jerry Goldsmithin musiikkikaan ei oikein auta. Eipä elokuva pääse edes synkkyydessä samalle tasolle aiempien osien kanssa. Muutenkin leffan yleistunnelma jää todella vaisuksi. Ja kaiken tämän surkeuden kruunaa todella tökerö loppu. Jotenkin tuntuu, että lopussa alkoi leffan tekijöitä laiskottamaan ja päättivät heittää hätäisesti kyhätyn lopun.
Eipä hahmo- ja näyttelijäpuolessakaan ole kehumista. Tyypit, jotka ovat matkalla nirhimään Damienia, on kirjoitettu todella vaisusti. Heistä ei saada mitään irti. Murhaajaryhmä on itse asiassa pelkkää harmaatta massaa. Kun joku heittää veivinsä, niin joutuu koko ajan miettimään, montako niitä vielä onkaan jäljellä vai ovatko kaikki jo kuolleet. Sam Neill ei ole Damienin roolissa parhaimmillaan. Neill ei saa hahmoonsa oikein mitään särmää. Ei kylläkään muitakaan hahmoja ole vaivauduttu kehittelemään.
