Murha ja valheenpaljastuskone. Siinä kaksi asiaa, joiden ympärille Syytettynä murhasta rakentuu. Prostituoidun murhasta on syytettynä (tai ainakin kuulusteltavana) rikas outolapsi, jonka älykkyysosamäärä huitelee 160 korvilla. Valheenpaljastustestin tulkintaa vaikeuttavat neron epilepsiakohtaukset ja ristiriitaiset lausunnot. Kuulusteltava ei ole kuitenkaan ainoa henkilö, joka salailee totuutta, vaan myös kuulustelijoiden elämästä löytyy pimeä puoli.
Tämäntyyppisissä trillereissä tärkein asia on se, onnistuuko elokuva luomaan riittävän tiiviin ja mielenkiintoisen tunnelman. Lisäksi lopputuloksen kannalta ratkaisevaa on se, että käsikirjoitus on sopivan yllätyksellinen. Syytettynä murhasta onnistuu täyttämään nämä molemmat ”tavoitteet”. Elokuvan pääjuoni ei käsittele niinkään tapahtunutta murhaa, vaan ihmispsykologiaa ja valehtelun jokapäiväisyyttä. Omat luurankonsa löytyy lähes jokaisen kaapista tai vähintäänkin taito valehdella.
Tim Roth on yksi elokuvamaailman aliarvostetuimmista näyttelijöistä ja tälläkin kertaa engelsmanni esittää loistavan roolisuorituksen. Minulle on edelleenkin suuri mysteeri se, miksi Roth ei päässyt pokkaamaan sivuosa-Oscaria Rob Roysta, mutta jätettäköön suurempi tilitys tuosta asiasta kyseisen elokuvan arvosteluun. Roth pätkii tässäkin rainassa koko muun nimekkään näyttelijäkaartin ja vetää tyylikkäästi läpi ”nortonimaisen” roolihahmonsa.
Chris ”Seanin veli” Penn esittää omantyyppisensä roolin ties kuinka monennenko kerran ja mukana on pienemmässä roolissa myös Bridget Jones, ei kun siis Renee Zellweger.
Syytettynä murhasta onnistuu luomaan valheenpaljastuskoneen ympärille tiivistunnelmaisen ja mukaansatempaavan tarinan. Elokuvassa on jännityksen lisäksi sopivasti myös draaman aineksia ja loppuratkaisun ymmärtäminen vaatii tarkkaavaisuutta tai ehkäpä jopa toiseen kertaan katsomista. Laadukas leffa kaiken kaikkiaan, muttei ehkä kuitenkaan aivan trilleriparhaimmistoa.
