Tähän on tultu, kirjoitan ensimmäisen Harry Potter-arvosteluni. Voin tuoda arvosteluuni erilaista näkökantaa, koska en ole lukenut yhtäkään Harry Potter-kirjaa. Tai no, olen lukenut ensimmäistä osaa ensimmäiset 100 sivua, mutta ei napannut. Itse asiassa en pitänyt yhtään. Elokuvat taas ovat uponneet. Tämä seikka johtunee yksinkertaisesti siitä, että olen leffafriikki enkä lue erityisesti kirjoja. Näin ollen leffatkin sitten nappaavat enemmän. Mutta ei se ole aina niin justiinsa ja aika siirtyä itse arvosteluun.
Harry Potter, tuo arpiotsainen teinivelho on täällä jälleen. Tällä(kin) kertaa leffan alussa ollaan jästiperhe Dursleyn kotona, missä Harry onnistuu aiheuttamaan jälleen hämminkiä. No, Harry pakkaa laukun, meikit, ketjut ja vyöt (ja keskeneräiset kirjoitustyöt) ja lähtee tästä kammottavasta talosta. No, oikastaan vähän ja selitetään lyhyesti: Harry päätyy takaisin magiakoulu Tylypahkaan missä hän sitten hengailee kaveriensa Ronin ja Hermionen kanssa. He saavat tietää, että pahamaineisesta Azkaban-vankilasta on karannut Sirius Musta -niminen sälli, jolla on jotain tekemistä Harryn vanhempien kuoleman kanssa?
Kolmas Harry Potter-leffa on kolmesta ensimmäisestä ylivoimaisesti paras. Ensimmäinen Potteri oli ihan kiva fantasiaseikkailu, mutta juoni jäi liikaa tehosteiden alle. Toisessa osassa oli jo huomattavaa parannusta, mutta silti jäi tälle katsojalle vähän tyhjä olo. Kolmas osa onkin jo oikeasti hyvä nuortenfantasiaelokuva, johon on uuden ohjaajan myötä saatu tarvittavaa synkkyyttäkin mukaan. Joidenkin arvostelijoiden mukaan ohjaaja Alfonso Cuarón on mennyt jopa liian pitkälle: lapset eivät tätä kuulemma uskalla katsoa. Tuohon en osaa sanoa mitää: siskonpoikani ei tätä jaksanu katsoa koska tässä on liikaa vääränkielistä puhetta. Mutta minun mielestäni ohjaus toimii ja tehosteetkin ovat edelleen hienoa katsottavaa. Käsikirjoituskin on ihan hyvä, mitä nyt koko elokuvan tulee sellainen tunne, että kirjoittaja vie tarinaa liian kiireellä eteenpäin. Silti ihan hyvä.
Leffan näyttelijäpuoli saa ruusuja ja risuja. Kaikkein eniten minua harmittaa Potteria esittävä Daniel Radcliffe. Hän on valitettavan pökkelö ja välillä jopa hieman ärsyttävä. On hänessä huomattavaa muutosta tapahtunut ensimmäisen osan amatöörimäisyydestä, mutta silti. Myös Hermionea näyttelevä Emma Watsonkin on aika puiseva. Kolmesta keskusnoidasta ainoa, joka on vain lievästi ärsyttävä, on Rupert Grint Ronina, mutta ei hänkään tule Oscaria voittamaan ainakaan seuraavaan 60-vuoteen. Aikuisten puolelta taas löytyy asiansa osaavia konkareita. Päällimmäisenä jäi mieleen elokuvan pyhä kolminaisuus: Alan Rickman, Gary Oldman ja David Thewlis. Näistä kolmesta erityisesti viimeinen on erinomainen ja itse asiassa hän on yksi aikamme parhaista näyttelijöistä. Rickman ja Oldman ovat tapansa mukaan todella hyviä, mutta jäävät silmissäni pahasti Thewlisin varjoon. Hän vain on niin upea näyttelijä. Sääli, että hänen uusin elokuvansa on jenkeissä pahasti flopannut Basic Instinct 2. Ei tämän tason näyttelijän tarvitsisi mennä sellaiseen roskaan.
Kolmas Harry Potter on hyvä fantasiaelokuva. Uuden ohjaajan myötä on tullut uusi tervetullut ulkonäkö. Synkkyys on mitä tämä sarja tarvitsikin. Näin viihdyttävät leffat ovat näinä päivinä liian harvassa.
nimimerkki: Daniel Baldwin
