Fight Club on epäröimättä David Fincherin upein ohjaustyö; ylistyssanoilla ei ole rajaa. Fight Club on elokuva, jossa on erinomaiset näyttelijät, upea tunnelma ja hieno juoni. Se on koskettava ja mielenkiintoinen kokonaisuus, jonka tarkoitus ei ole vain kuvailla väkivaltaa ja järjetöntä hakkaamista. Ennen kaikkea Figh Club on tarina miehestä, jota kaikki eivät ymmärtäneet, mutta joka sai aikaan merkittäviä asioita.
Elokuva käynnistyy loistavan Edward Nortonin Jack-nimisen hahmon kärsiessä unettomuudesta. Hän työskentelee vakuutusfirmassa, elää tylsää elämää ja on sisustusaddikti. Hän hakee unettomuudelleen apua erikoisella tavalla: käyden syöpäpotilaiden yms. kokouksissa ja tukiryhmissä. Sieltä hän löytää lohtua, ymmärrystä ja kuuntelua, vaikka itse onkin muitten tietämättä huijari. Tukikokouksissa hän tapaa Helena Bonham-Carterin esittämän Marla Singerin, joka on niin ikään huijari, jolloin side heidän välilleen on syntynyt.
Lopulta päähenkilömme elämä muuttuu, kun hän tapaa lentokoneessa työmatkalta palatessaan Brad Pittin esittämän Tyler Durdenin, joka on cooli saippuakauppias, itsevarma ja etäisesti tutun tuntuinen ja ehdottoman mielenkiintoinen. Palatessaan kotiinsa Jack harmikseen joutuu kohtaamaan synkän totuuden: hänen asuntonsa on tulipalon kourissa kaasuräjähdyksen vuoksi. Toivottomana Jack soittaa uudelle tuttavalleen Tylerille kysyen yösijaa, ja heidän kumppanuutensa alkaa baarissa ja sen pihalla tapahtuvasta keskinäisestä tappelusta.
Pian Jack huomaa, että Tylerilla on ideoita, joita hän itsekin alkaa seurata. Hän muuttaa Tylerin luokse suureen ja nuhjuiseen puutaloon kaupungin laidalle, jolloin myös Bonham-Carterin hahmo Marla Singer palaa kuvioihin Tylerin seksikumppanina. Samaan aikaan Jack ja Tyler järjestävät tappeluiltoja, jotka nopeasti kasvattavat suosiotaan.
Fight Clubin pääteema Jackin mielenkehityksen mukana on tietysti itse tappelukerho, joka Jackin ja Tylerin johdolla kasvaa pelkästä pukariklubista koko maanlaajuiseksi terroriyhtymäksi: Ne tekevät tuhojaan tuhoamalla kauppojen näyteikkunoita, vääristämällä mainoskylttejä ja tehden omalla tavallaan nerokasta ilkivaltaa julkisilla paikoilla. Jack huomaa lopulta olevansa täysin vieteltävissä Tylerin filosofiaan, joka ei anna armoa yhteiskunnallisille epäkohdille ja teeskentelylle.
Fight Clubin psykologiset lataukset paljastuvat vasta elokuvan loppupuolella, jolloin katsoja saa pakostakin syventävän olotilan kyseiseen teokseen. Kyseessä kun ei ole pelkästään tappeluista, terrorista ja univaikeuksista kertova filmi. Kolmen päänäyttelijän roolisuoritukset ovat sanoinkuvaamattoman vahvoja ja monipuoliset tulkinnat eivät jätä kysymyksiä, miksi Fight Club on saanut ansaitun kulttimaineensa. Suosittelen tätä Fincherin taideteosta kaikille, olitpa sitten toiminnan, draaman tai jännityksen ystävä.
