Suomalaisen elokuvateollisuuden pohjanoteeraus! Totaalinen floppi! Hengetön ja tunteeton rakkausdraama! Ja Saija Lentosen tissit!! Juurikin sitä on vuonna 2001 ilmestynyt Arto Lehkamon ohjaama ja käsikirjoittama suomidraama Young Love.
Kun näkee näin huonon elokuvan, sitä alkaa miettimään kuinka tyhmä ihminen oikeasti voi olla. Miten kukaan itseään kunnioittava ohjaaja pystyy luomaan tällaista paskaa? Mitä ihmettä Lehkamon mielessä liikkui? Alakerran talonmieskin pystyisi kiinteyttämään ajatuksen nuoruudesta ja rakkaudesta paremmin elävään muotoon kuin tässä teoksessa on tehty. Dialogit ovat todella teennäisiä ja surkeasti kirjoitettuja. Lastentarhan näytelmissäkin vuorosanat kaikuvat ilmoille luontevammin. Ohjaaja ei ole saanut näyttelijöihinsä mitään eloa, vaan kohtaus kohtaukselta mennään eteenpäin samalla idioottimaisella asenteella.
Okei, eli juonena on 13-vuotiaan Jukan (Nordman) välitön ihastus vastapäisessä kerrostalossa asuvaan 19-vuotiaaseen supermarket-kassaan, Johannaan (Lentonen). Jukka on myös hyvin kiinnostunut valokuvaamisesta ja eräänä iltana hän päättääkin puolivahingossa alkaa napsimaan nakukuvia viehättävästä naapurittarestaan. Johanna saa tökerösti ja epärealistisesti etenevän juonenkuljetuksen myötä tiedon Jukan pienestä kotivalokuvaamosta ja menee pojan kotiin läksyttämään tätä oikein viimeisen päälle. Käy kuitenkin niin, että Jukka ehdottaa Johannalle bisnesreissua mallimaailman glamournäyttämöille ja jostain kumman syystä tyttö poseeraa jo elokuvan alkupuoliskolla alastomana pervolle kyttääjälleen… Seis! Siis mitä?! Missä maailmassa tuollaista tapahtuu? Ja voi luoja, miten nuo kohtaukset on toteutettu. Johanna saadaan näyttämään ajatteluun kyvyttömältä vammaisteiniltä, joka ei kykene tekemään aivokuopassaan yksinkertaisiakaan valintoja oikeaan suuntaan. Lähtisitkö sinä, 19-vuotias neitonen siellä tietokonenäytön toisella puolen, poseeraamaan alastomana 13-vuotiaalle pojalle, joka on juuri salassa kuvannut sinusta nakukuvia ikkunan läpi? Niin, sitähän minäkin. Tietenkin! Lapsihan voi olla vaikka kuinka hyvä valokuvaaja!
Ainoan plussan voi antaa Lehkamon alkuperäisidealle. Kun unohtaa karmean toteutuksen ja miettii, mitä elokuvassa yritetään kertoa ja millainen sen juoni on, muodostuu Young Love’sta oikeinkin positiivinen kuva. Joten miten ihmeessä se on onnistuttu sähläämään näin perinpohjaisesti? Näyttelijöiden todellisesta osaamisesta on vaikea saada minkäänlaista kuvaa, sillä dialogit eivät salli minkäänlaista luontevuutta, pakottaen näyttelijät laukomaan stadin slangilla väritettyjä vuorosanoja suustaan kuin betonilla valetut täyte-eläimet. Loppua kohden elokuvaan saadaan vähän parempi vireystila, kun juonta ei tarvitse enää liikuttaa eteenpäin ja Lehkamo voi keskittyä koskettavien kohtauksien toteuttamiseen. Niistäkin puuttuu oikea tunne, kun käsikirjoitus ei vain anna siihen mitään mahdollisuutta. Hahmot on kirjoitettu niin päin prinkkalaa, niin tyhmiksi ja avuttomiksi kuin vain voi kuvitella. Esimerkiksi Jukan esiintyminen koulutiloissa ikätovereidensa kanssa = vuorotellen sanotaan pari kirosanaa ja tönäistään hieman toista. Muut ikätoverit pitävät suunsa supussa koko ajan, niin ettei vahingossakaan tulisi aidontuntuinen kohtaus.
Lyhyen kestonsa vuoksi Young Love ei kerkeä täysin puuduttamaan ja suosittelenkin kaikkia katsomaan tämän elokuvan, nimittäin silloin osaa arvostaa monia muita elokuvia ja saa hieman laajentaa omaa arvosteluskaalaansa sinne negatiivisuuden äärirajoille. Huh huh, oli kyllä sellaista potaskaa, etten vieläkään meinaa uskoa nähneeni jotain tuollaista.
