Aurinko on sammumassa vuonna 2057 sen vuoksi ihmiskuntaa uhkaa ennenaikainen tuho. No, ei hätiä mitiä, sillä Icarnus-nimisellä aluksella lähetettiin ryhmä astronautteja ja tiedemiehiä posauttamaan tähteämme hitonmoisella atomipommilla, jotta homma taas pelittäisi ja jääkausi Telluksella väistyisi. Mutta yksi iso ongelma on se, että tehtävä jäi suorittamatta ja Icarnus katosi.
Ja Sunshine-elokuvassa seurataan, kuinka tehtävä uusitaan ja Icarnus 2 lähtee suorittamaan hankalaa ja epävarmaa missiota. Valitettavasti heidänkään reissunsa ei aivan putkeen mene, mutta se kuuluu asiaan: ei tällaista tarinaa olisi muuten järkevää kertoa.
Sunshine ei ole tavallinen katastrofielokuva eikä ihan tavallinen sci-fi-elokuvakaan. Sci-fi-trilleri lienee oikea kategoria tälle Danny Boylen ohjaustyölle, joka jonkun muun käsissä olisi kääntynyt itseään vastaan iljettävällä tavalla.
Sunshine on tyylikäs ja hyvä elokuva, joka onnistuu välttämään kiitettävästi myös kliseitä. Pääosin näyttelijäsuoritukset ovat onnistuneita, mutta enemmän katsoja pistää merkille painostavan tunnelman ja muutamat omaperäiset seikat. Visuaalisuuttahan Sunshinesta löytyy yllätyksettömän paljon, eikä sekään liene yllätys, että hallitseva väri on keltainen.
Jännityksen lomassa herkutellaan filosofisilla kysymyksillä ja rankoilla valinnoilla. Tämä kaikki yhdistettynä ajoittain klaustrofobiseen tunnelmaan, ja tulos onkin oikein kehuttava. Sunshine on eittämättä neljän tähden kamaa, jolla on selvästi syvällinenkin sanomansa.
