Tuli nyt katsottua tämä Dario Argenton ohjaama elokuva, joka kuuluu Argenton Kolme äitiä-trilogiaan, jonka kolmannen osan pitäisi (vasta) lähiaikoina valmistua. Aluksi haluan sanoa että jatko-osansa Infernon (1980) tapaan elokuva on äärimmäisen psykedeelinen ja raaka, ja jotta elokuvasta saisi jotain irti suosittelisin sen katsomista psykedeelisessä mielentilassa, kuten itsekin tein.
Suzy Banyon (Parker) saapuu Länsi-Saksaan mennäkseen kuuluisaan balettisisäoppilaitokseen. Ilmapiiri on hyytävä heti Suzyn astuessa ulos lentokentältä ja helvetillisen, pahaenteisen myrskyn raivotessa ja ulvoessa ulkona. Kun Suzy saapuu koululle, nuori nainen ilmeisesti itsekseen puhuen ja kauhuissaan ryntää koululta tiehensä. Ovipuhelimessa Suzylle sanotaan:”En tunne teitä. Menkää pois”. Suzy siis menee kaupunkiin yöksi. Yön aikana Suzyn näkemä neito surmataan teatraalisen raa’alla, lähestulkoon perverssillä tavalla, ja lopuksi hänet… öhöm, ”ripustetaan” johdosta. Aamulla Suzy saapuu koululle jossa ei ollenkaan tiedetä että kuka ovipuhelimeen oli vastannut. Talo on vanha ja hieno, mutta hienon ulkokuoren alla tuntuu olevan jotain mystistä ja pahaa, sillä kaikkea muuta kamalaa ja erikoista alkaa tapahtumaan.
Suspiria on sukellus absurdiin painajaiseen jylhine teatraalisine efekteineen ja outoine värisävyineen sekä Goblin-nimisen rockyhtyeen tekemän musiikin ja Argenton mestarillisen ohjaustyön ansiosta. Lisäksi, kun elokuvaa oikein tarkasti katsoo, näkee että elokuva viestii paljon pahuudesta ja sen voimista. En kuitenkaan suosittele elokuvan katsomista normaalissa mielentilassa, sillä silloin saattaa menettää sen tietyn eufoorisen elämyksen, ja silloin kokemus olisikin pilalla. Hyvä lukija, muista myös katsoa Dario Argenton mestarillinen Inferno vuodelta 1980.
nimimerkki: Galeazzo
