Internetin ihmemaailma tarjoaa nykyään helppoa ratkaisua vaikka ja mihin. Tosirakkauttakin – tietyllä hinnalla. Elämässään lähinnä turhauttavan työpaikan saavuttanut brittiherrasmies John (Chaplin) eksyy fromrussiawithlove.com-nimiseen nettiosoitteeseen, ja alkaa etsiä itselleen postimyyntivaimoa. Eipä aikaakaan, kun mies venailee lentokentällä Nadja-lappua heiluttaen. Lopulta vaimo (Kidman) tulee perille, mutta kaikki ei ole ihan kondiksessa. Nadja ei nääs puhu englantia laisinkaan. Alkukankeuksien jälkeen homma alkaa kuitenkin luistaa – eikä sitä englantiakaan nyt tarvitse osata, kun molemmat kommunikoivat rakkauden kansainvälisellä kielellä. Ainakin syntymäpäivään saakka…
Birthday Girl – Unohtumaton yllätys alkaa puhtaalla naururevittelyllä. Reippaan puolituntisen jälkeen meininki muuttuu hupaisasta rankaksi, ja siirrytään napakkaan trillerifiilinkiin. Loppua kohden homma höllää jälleen, ja jo on kumma jos ei vikassa skenessä kasvot hymyä. Pläjäyksen kovaan genrenvaihtoon on näin jälkeenpäin ajateltuna ihan oikeutettu syy, sillä se korostaa juonen isoa hämäyshommaa ja katsojakin menee lankaan. Leffasta löytyy keskivaiheilla muutama selkeä viittaus Hitchcockin Psykoon, mutta jujut pysyvät onneksi hillittyinä ja leppoisina bongata. Käsis pitää katsojan mielenkiintoa hyvin yllä, joskin herkullisesta ideasta olisi voinut saada enemmänkin irti. Stereotypioista tuskin kukaan suutahtaa, kun homma vedetään loppuun asti pilke silmäkulmassa.
Amerikkaleffoissa minua jaksaa aina ihmetyttää, miksi niihin pistetään aina jenkkinäyttelijöitä esittämään ulkomaalaisia, jotka puhuvat sitten yleensä englantia ulkomaalaisella aksentilla. Starojen puhuma venäjä varmasti ärsyttää, jos kieltä sattuu itse puhumaan (vrt. Charlien enkelit-kohta, jossa naiset puhuvat ”suomea”). Näin venäjää osaamattomana junttina homma ei minua onneksi häiritse, vaan remmi käy rooleihinsa uskottavasti. Suoritukset ovat muutenkin hyvää tasoa, vaikkei käsis vaadi mitään mieletöntä antaumusta keltään. Taustamusa on mukavaa kuultavaa etenkin loppukohtauksessa, muuten sitä ei käytetä hirmuisesti.
Birthday Girl on pieni ja hiljainen raina, mutta sehän ei ole välttämättä ollenkaan huono homma. Huumori on juuri sopivan mustaa meikäläisen makuun, ja lopetus päättää kaiken onnistuneen pehmeästi. Mukavan lämminhenkinen pläjäys on siis kyseessä, ja vähäisen suitsutuksensa takia oikein positiivinen yllätys. Unohtumaton ei kuitenkaan.
