Vuosi 1969 oli Spede Pasaselle todellista kulta-aikaa. TV:ssä pyörineen Spede Show’n lisäksi samana vuonna ilmestyi kolme kokoillan elokuvaa: Leikkikalugangsteri, Pohjan tähteet sekä tämä nyt arvostelussa oleva Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut. Pääosissa Speden lisäksi nähtiin Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, sekä Leo Jokela, ja vilahtaapa kuvissa myös Danny, joka jo tuohon aikaan oli yksi Suomen suosituimmista laulajista.
Mikko Syvärivi (Pasanen) on töissä Yleisradiossa järjestäjänä. Järjestäjän työn ohessa hän yrittää tarjota tv:n viihdepäällikölle (Aarre Elo) huonoja sketsi-ideoitaan. Sattumalta hän pääsee Simo Salmisen (Simo siis esittää tässä elokuvassa Simo Salminen -nimistä koomikkoa) show’n statistiksi, mutta kun esityksen pitäisi alkaa, Mikko on kauhusta kankeana ja munaa koko show’n. Yleisöön hänen törttöilynsä ja jatkuva oveen törmäily uppoaa ja niinpä patruuna Iivari Päreistöniemen (Leo Jokela) avustuksella hänestä tulee koomikko K. Ovimikko ja hänen ovishow’staan tulee suuri menestys. Suosio nousee kuitenkin Mikolla hattuun ja lopulta hän tekee kohtalokkaan virheen ja saa pian huomata ettei kaikki olekaan niin hauskaa kuin luulisi.
Elokuva näyttää katsojalle koomikon kyyneleet naurun takaa. Eli kun ensin menee hyvin ja mainetta tulee, niin sitten maine nousee hattuun ja aletaan yrittämään liikaa, ja lopulta käykin huonosti. Speden ohella myös Loiri ja Jokela ovat hauskoja rooleissaan. Muut näyttelijät sen sijaan ovat mielestäni aika vaisuja. Ere Kokkonen, joka tähän mennessä oli ohjannut vasta yhden Spede-elokuvan, hoitaa ohjauksen tälläkin kertaa ihan hyvin, eikä pahoja huteja ole havaittavissa.
Hauskoja kohtauksiakin leffasta löytyy, kuten Mikon ja hänen tyttöystävänsä (Tarja-Tuulikki Tarsala) elokuvateatterisekoilu sekä toimittaja-Veskun eriskummalliset haastattelutuokiot. Ja onpahan mukana jälleen myös niitä legendaarisia Speden keksintöjäkin, kuten aplodikone sekä sikarin sytyttävä haarniska.
Kaiken kaikkiaan Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut on mielestäni Spede-elokuvien parhaimmistoa (jos jätetään Turhapurot pois laskuista) yhdessä Pähkähullun Suomen kanssa. Suosittelenkin tätä kaikille suomiviihteestä ja Speden tuotoksista pitäville.
