Mustaan pukeutunut pyssymies Sabata (Yul Brynner) tappaa pahikset kylmän tehokkaasti, mutta hänellä on myös jonkinlainen oikeudenmukaisuuden taju. Gianfranco Parolinin (nimellä Frank Kramer) ohjaamissa Sabata-leffoissa ei ole realismia pätkänkään vertaa, mutta niissä on kaikkea muuta kivaa: ankeaa western-joutomaata mikä suorastaan kuhisee bandiitteja ja ahneita rahamiehiä, runsas määrä asianmukaisen kekseliästä toimintaa. Toisessa Sabata-leffassa roistot ovat nazeja – tai on niillä eri nimi, mutta eversti Skimmel (Gérard Herter) on täysiverinen hunnipiru joka kuluttaa kaikki olemassaolonsa hetket murhaamiseen tai juonitteluun.
Hyvin epämääräisessä juonessa Sabata osallistuu kultaryöstöön bandiitti/vallankumouksellinen-Escudon (Ignazio Spalla) kanssa, mutta mukana olikin petkutus jolla Skimmel kiihdyttää mielialoja ja käärii ison voiton vain muutaman kätyrinsä hinnalla. Juoni on erittäin päätön eikä edes pyri olemaan mitään muuta.
Lee Van Cleefin uhkaava haukannenä on vaihtunut Yul Brynnerin eurooppalaiseen eksoottisuuteen, mutta muotitaju ja ammuntakyky on tallella. Ignazio Spalla revittelee kaksin käsin öyryävänä bandiitti-vallankumouksellisena joka rähättää kaikesta. Gérard Herter taas toimittaa nautinnollisesti pahaenteisen naz…eiku [B]itävaltalaisen[/B] Skimmelin joka on paha jätkä ja ampuu tarkasti ihmismaaleja huvikseen.
Meno on melkoisen käsittämätöntä, mutta mukana on pauketta, nautinnollista ylinäyttelyä ja asianmukaisen ankeaa kuvastoa ja nämä ovat hyviä juttuja, sillä se käynnistyy liian hitaasti ja kompuroi juonessaan aika pahasti.
Katsomiskelpoinen spagetti-western vailla järjen hiventä, mutta meininkiä ja kikkailua on onneksi mukana. Se onkin hyvä, sillä em. kikkailu ja meininki pelastaa tämän leffan siipikarjafarmilta.
