Traffic on tajuntaalaajentava tarina huumeista, tuosta nykysukupolven armahtamattomasta viikatemiehestä. Elokuvansa yhteiskunnallisten aiheiden erikoismies Steven Soderbergh ohjasi kulta-aikanaan vuonna 2000, menestystä niittäneiden Erin Brockovichin ja Ocean`s Elevenin välissä. Tämän jälkeen ohjaajaneron ura onkin lähtenyt pienoiseen laskuun, ja syksyllä ilmestyvä elämänkerrallinen filmatisointi vapaustaistelija Ernesto Guevarasta, Che, näyttää, onko laskusuhdanne lopullinen.
Mittavaa aihetta lähestytään kolmesta eri näkökulmasta, joilla on jokaisella oma värisävynsä: Yhdysvaltojen hallituksen ajama huumeidenvastainen ohjelma, jonka johdon ottaa tarmoa uhkuen tuomari Robert Wakefield (Michael Douglas), joka pääsee ongelmaa lähemmäksi kuin luuleekaan; narkkari löytyy jo kotinurkista, kun koulussa loistavasti menestynyt aktiivinen 16-vuotias tytär Caroline (Erica Christensen) jää vakavaan huumekoukkuun. Toisessa tarinassa tutustutaankin sitten vähemmän lakipykäliä mairittelevaan puoleen: Meksikon virkavallan epätoivoiseen taisteluun huumekartelleja vastaan täyskorruptoituneessa yhteiskunnassa vilpittömän poliisin Javier Rodriquezin (Benicio Del Toro) silmin. Lisäksi koko teatteria esitetään myös rikollisen näkökulmasta, kun laillisena liikemiehenä aviomiestään pitänyt Helena Ayala (Catherine Zeta-Jones) saakin todeta tämän ammattimaiseksi diileriksi ja yrityksen vain rahanpesuun tarkoitetuksi kulissiksi. Mies saa niskaansa raskaat syytteet, mutta löytyykö todistajia sittenkään? DEA:n agentit ainakin uhraavat kaikki voimavaransa sen varmistamiseen.
Näyttelijöitä on elokuvassa aimo liuta, mutta ehkäpä ne ratkaisevimmat tulikin tuossa mainittua. Henkilöhahmoista on luotu syvällisiä ja raastavien tapahtumien saatossa radikaalistikin muuttuvia. Useamman tarinan sisältävä elokuva on vaikea luoda yhtenäiseksi, mutta siinä Soderbergh onnistuu lähes täydellisesti; harvoin näkee yhtä sujuvasti tapahtuvaa kerrontaa. Näyttelijöiden paljoudesta huolimatta katsoja saa hyvän käsityksen kaikkien persoonallisuudesta, haaveista ja tunteista kuin Magnoliassa ikään. Benicio Del Toro on roolissaan erittäin vakuuttava ja vakuuttipa hän oscar-lautakunnankin; näyttelijä palkittiin roolistaan oscarilla. Samaistuminen voi teeman raadollisuuden vuoksi olla vaikeaa, mutta ”sehän voi tapahtua kenelle tahansa.”
Traffic tarjoaa yhteiskunnalliseen suurongelmaan paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia. Se esittää asiat kaikessa traagisuudessaan sellaisena kuin ne ovat ilman saarnaamista. Väärien valintojen järkyttävät seuraukset ovat tosin tehokasta opetusta jo itsessään. Kuvakieli on kaunista ja hätkähdyttäviä tapahtumia riittää. Päihdeaineriippuvaisen alennustilan kuvaus tuo mieleen jopa kiitellyn Unelmien sielunmessun. Kokonaisuutena Soderberghin taideteos vetää vertoja parhaille yhteiskunnallisille elokuville ja jäänee ohjaajan onnistuneimmaksi työksi.
nimimerkki: g-sport
