Skyfall jatkaa Craigin johdolla uusien Bondien sarjaa rohkealla tyylillä samalla kuitenkin yrittäen kunnioittaa agentin 50-vuotista taivalta valkokankaalla höystämällä elokuvaa voimakkaasti nostalgialla. Sam Mendes on tehnyt elokuvan rohkealla omaleimaisella otteella, mutta ikävä kyllä tämä osoittautuu kaksiteräiseksi miekaksi.
Brittien tiedustelupalvelu MI6:lta varastetaan kovalevy, joka sisältää terroristiryhmiin solutettujen agenttien tietoja. James Bond lähetetään hakemaan kovalevy takaisin, mutta pian selviää, että levyn varastaneiden tähtäimessä on kosto Bondin päällikölle M:lle.
Sam Mendes tunnetaan hyvänä draaman ohjaajana, esimerkkinä mainio American Beauty. Monet tahot pelkäsivät luonnistuuko häneltä Bond-leffan vaatimuksen tasoisen toiminnan ohjaaminen ja peläsivät uutukaisesta Bondista tulevan liian draamapainotteinen niin että toimintaosio kärsii. Ikävä kyllä epäilyssä on yllättävinkin paljon perää. Elokuvasta löytyy paljon toimintaa edelleen, eikä painopiste todellakaan ole draamassa, kuten olisi voinut pelätä, mutta sen sijaan painopistettä on viety enemmän muihin osa-alueisiin, kuten päähenkilöiden historiaan, nostalgiaan, huumorin lisäämiseen, Bondin uudistamiseen. Kasassa on hyvät ja mielenkiintoiset elementit, mutta kokonaisuus ei toimi. Toimintakohtaukset ovat ok, mutta häviävät sekä Casino Royalelle että Quantum of Solacelle, kuten koko elokuva. Juonen pitäisi olla ainakin ok-tasoa, mutta jättää vähän falskiksi. Yritystä on, mutta moni osa-alue on pahasti epäonnistunut.
Päähenkilöiden historian (Bondin ja M:n) paljastaminen lisää hurjasti ainakin elokuvan ennakkomielenkiintoa, mutta samalla tappaa elokuvasarjan mielenkiintoa, kun Skyfallin on lopulta katsonut. Elokuva käyttää tehkokeinoinaan ja polttoaineenaan ikään kuin omaa elokuvasarjansa uusiutumatonta luonnonvaraansa, ennen tarkoin varjeltua seikkoja, joita ei ole annettu katsojan tietoon, Bond-salaisuuksia. Salaisuuksien paljastaminen voi toimia, mutta vain kerran. Mielestäni tämä veto on Mendesiltä rohkea, mutta kääntyy lopulta rajusti itseään vastaan. Nostalgiaa taas tuodaan mukaan auton muodossa ja kunnioitusmielessä se toimii. Monet vanhat Bond-fanit varmasti tykkäävät. Uudet tekniset innovaatiot, pyssyä lukuunottamatta, loistavat poissaolollaan.
Huumorin lisääminen ei välttämättä ole huono asia ollenkaan, mutta Casino Royalen ja Quantum of Solacen synkempi meininki saatiin toimimaan montakymmentä hevosvoimaa tehokkaammin, kuten myös Craig kahdessa aiemmassa elokuvassa. Vaikutteita elokuvaan on otettu mm. Yön ritarista, mikä minulla ainakin nosti karvat pystyyn ennakkoon, mutta menee toteutuksessa siinä seassa. Mendes on hyvä ohjaaja, mutta ei Bond-ohjaaja. Nimenä Skyfall on täydellinen nimi Bondi-elokuvalle ja se valinta on osunut erittäin nappiin. Kuten Adelen esittämä tunnuskappalekin.
Daniel Craig ei ole enää ikävä kyllä samalla tasolla lähellekkään kuin kahdessa edellisessä Bondissa. Roolisuoritus on hivenen mauton ja hajuton, mutta menee läpi, jollei muulla niin kahden aiemman höryillä. Bond-tytöt Eve (Harris) ja Severine (Marlohe) ovat floppi. Kummastakaan ei oikein jää mitään sanottavaa, vaikka Eve onkin tärkeä henkilö. Ylivoimaisesti parhaiten näyttelijöistä onnistuu aina hyvä Judi Dench M:nä. Hän tulkitsee hyvin M:n historiaan menevää tarinaa. Uusi nuori Q on mielenkiintoinen, mutta häneen ei syvennytä sen enempää. Pääpahiksena, Raoul Silvana, Javier Bardem onnistuu ihan ok. Henkilössä on potentiaalia, joka näkyy esim. kuulustelukohtauksessa. Bardemin hahmo on ex-agentti, mutta tätä asiaa ei hyödynnetä edes puoliksi. Bardem vetää roolin hyvin ja lukeutuu elokuvan parhaimmistoon.
Adelen Skyfall-kappale ja alkuvideo ovat ainoa osio, jossa elokuva pieksee kaksi aikaisempaa Bondia. Pätkä on hieno ja biisi on onnistunut Bond-tunnari ja Adele siihen oikein sopiva ääni. Juuri sellainen kuin Bond-tunnarin pitää ollakin, toisin kuin parissa aikaisemmassa elokuvassa.
Bondia uudistetaan edelleen, mutta huonolla tuloksella. Casino Royale on edelleen ylivoimaisesti Craigin paras Bond ja pieksee Skyfallin 6-0. Casino Royalen toimintakohtaukset, roolisuoritukset, juoni ja toteutus ovat paljon jämäkämpiä ja parempia kuin Skyfallissa. Skyfall hakee tehokeinoja väärästä elementistä mennessään Bondin salaisuuksiin. Elokuva on falski ja mielestäni yliarvostettu tähän asti, mutta kuitenkin Bondin näköinen, eli sen kyllä katsoo.
