Veijareita vai vartijoita ei ole mikään kovin arvostettu pläjäys. Tuossa alhaalla Arska haukkuu tämän lyttyyn ja IMDb:ssäkin lukee vain 4.5/10. Noita kaikkia haukkuja tämä ei missään nimessä ole ansainnut, sillä tämä on ihan metka pläjäys. Tässä lajityypissä on kuitenkin nähty paljon parempiakin teoksia, mutta tämäkin menee ihan hyvänä rämistelyviihteenä.
Hank (Zahn) ja Earl (Lawrence) joutuvat pienten sattumusten jälkeen vartijakaksikoksi. Jos jostain syystä haluat tietää enemmän juonesta, niin suosittelen, että luette Arskan tekstin tuosta alhaalta. Juonella ei ole sen enempää väliä, sillä leffa keskittyy enemmän parivaljakon väliseen kinasteluun. Välillä ehditään kaahailla autoilla ja vedellä pahiksia turpiin. Samalla vauhdikas meno jaksaa naurattaa sekä viihdyttää.
Leffa nojaa eniten Martin Lawrencen höpöttämiseen, ehkä jopa vähän liikaa. Välillä mies näyttelee yli, mutta on silti ihan huvittava tyyppi. Tästä kyllä huomasi, että toista pääosaa esittävällä Steve Zahnilla on kykyjä, mutta hänelle ei ole oikein annettu vain mahdollisuutta käyttää niitä, kun Martin Lawrence onnistuu viemään kaiken huomion. Sitten vielä pari sanaa ohjaaja Duganista: Minuun on aina iskenyt tyypin elokuvat, vaikka eivät ne mitään erikoisia olekaan. En tiedä mikä niissä on, mutta jätkän pläjäykset yksinkertaisesti pystyvät viihdyttämään minua.
Tavanomainen ja kliseinen toimintakomedia Veijareita vai vartijoita vain on, mutta silti aivot nollataajuudella katsottaessa kyseessä on hyvin viihdyttävä kertakäyttörämistely. Katsoja saa parit naurut, ja meno on vauhdikasta. Välillä alkoi kuitenkin puuduttamaan Earlin saarnat mustan miehen asemasta Yhdysvalloissa ja pakolliset draamakohtaukset olisin saksinut pois. Kuitenkin minä viihdyin yhden kerran tämän parissa, eli kannattaa teidänkin yrittää.
