Kuka ei muistaisi Carrie Whitea, tuota surullista Stephen King kirjoittamaa hahmoa, joka on koulussa lähes henkihievereihin kiusattu ja vielä ennemmän piinattu kotonaan kiihkouskovaisen äitinsä hoteissa, mutta joka yllättäen omaa telekineesian, täydellisen koston välineen?
No joo, luulen, että vanhempi väki todennäköisesti muisti ennen tämän uusintaversion ilmestymistä juuri Brian DePalman elokuva [movie=1976]Carrie[/movie] (1976), mutta tämä tuorempi polvi piti myös saada tutustumaan tähän kauhuikoniin, joten Kimberly Peirce lähti työstämään modernimpaa sovitusta aiheesta. Mukaan saatiin näyttelijöiksi Chloë Grace Moretz esittämään Carrieta ja Julianne Moore tämän äitiä Margarethia. Kuulostaako joltain?
Mielipiteeni on, että tämä oli aika keskitasoa. Yleensä olen aika pessimisti nykypäivän nuorisokauhuista, joten en odottanut ihan tältäkään mitään, vaikka täytyihän lempikirjailijani uusinta elokuvasovitusta vilkaista. Ja eihän tämä nyt niin kuonaa ollut, ei vaan yhtään sen kauhistuttavampi kuin DePalmankaan sovitus. Oikeastaan Carrieta ei oikein pidäkkään nähdä pelottavana tarinana vaan pikemminkin erittäin vahvan henkilökemian omaavana kertomuksena. Siinä missä DePalman elokuva liikkui enemmän tunnelmassa, liikkuu Peircen sovitus hahmorakenteissa.
Moretz ei ole kenties niin sopiva Carrieksi kuten Sissy Spacek, mutta kun Moretz ja Julianne Moore ovat yhdessä, välille kehittyy jotain, jonka voi katsojakin tuntea iholla. Muutenkin Moore on minusta koko elokuvan toimivin näyttelijä ja hän luo hieman uudenlaisen Margarethin, joka yllättäen vetää myös vertoja Piper Laurien hyytävälle tulkinnalle vanhassa filkassa.
Yhteenvetona ei nyt ihan potaskaa, mutta nyt ei ylletä kolmee tähteä ylemmän. Kolmas tähti tulee kohtuu kelvollisesta tulkintatavasta kertoa Carrien tarina, mutta CGI on puolestaan se seikka, miksei se siitä sen enempää nouse. Olen kaiketi aika vanhanaikainen, mutta kyllä minä arvostan aina enemmän tehosteita, jotka eivät olleet vielä riippuvaisia tietokonetekniikasta. Lisäksi tunnelmaltaan tämä ei ole vanhan voittanutta, mutta kyllä tämä silti kannattaa katsoa, jos et vielä tunne Carrie Whitea.
