Gaston Lerouxin romaanista on tehty useampiakin leffatulkintoja, ensimmäinen taitaa olla 20-luvulta. Se sai sen verran suosiota, että tarinaa on jaksettu filmata yhä uudelleen ja uudelleen.
40-luvun kummitus kylpee hehkeissä Technicolor -väreissä ja jottei kellekään jäisi epäselväksi, että heebo häärii oopperassa, mukana on runsaasti loisteliaita oopperakohtauksia. Päätähdet laulavat hyvin, eritoten Susanna Foster, kummituksen ihastus. Hyvänä kakkosena mylvii Nelson Eddy (triviaa: yleensä Jeannette MacDonaldin vastapuolena nähty kaksimetrinen baritoni).
Homma kulkee niin, että Rainsin ihastuttavan eleettömästi esittämä viuluniekka potkaistaan pois oopperan orkesterimontusta. Sen lisäksi hänen sävellyksensä varastetaan. Setä suivaantuu ja päättää kostaa. Siinä sivussa hän jumaloi oopperan uutta laulajatähteä. Mutta valitettavasti leidillä olisi muitakin ottajia, joten siellä ne pojat sitten taas tappelevat ja naiset töllää vierestä.
Ihan kiva filkka, mutta tökerö lopetus. Suosittelen heikkohermoisille ja lapsenmielisille.
