Ryhmä X:n edesottamukset ovat Bryan Singerin ohjauksessa olleet poikkeuksellisen nautittavaa sarjakuvafilmatisointia. Sarjakuvan henki ja mutanttimaailman koukeroiset kuviot on saatu loistavasti tallennettua filmille. Ja tietenkin mukana on ollut tasokasta efektihärdelliä loistavien roolihahmojen kera. Nimekäs ja harvinaisen kattava casting on pitänyt omalta osaltaan huolta korkeasta tasosta.
Kolmanteen jaksoon mennään kokonaisuutena vanhalla kokoonpanolla ja aika pitkälle myös samaisten teemojen saattelemana. Tavalliset ihmisten populaatio on suurimmalta osin leimannut mutanttiuden sairaudeksi johon on saatu kehitettyä parannuskeino. Tosin mutanttien jalo yhdyskunta professori Xavierin mutanttiopistrolla kokee asian hieman toisin. Myös oma näkemyksensä aiheeseen on arkkivihollismutantti Magnetolla joka onkin kokoamassa sotajoukkoa joka voimiltaan on kaikkein nittavin. Näin koko trilogiaa kannattanut hieno erilaisuuden teema nousee esille myös tässä viimeisimmässä pläjäyksessä.
Myös kolmas mutanttien kohtaaminen on tasokasta meininkiä. Erikoismainintana täytyy mainita Hugh Hackmannin loistava Wolverine jonka varaan tälläkin kertaa, onneksi, onkin laskettu aika paljon. Hahmon edesottamukset toimivat kokonaisuuden punaisena lankana. Tosin Mutanttihahmojen repertuaari saadaan aika reippaaksi hyvinkin viihdyttävällä tavalla. Tosin ihan aiempien, eteenkään loistavan kakkososan tasolle ei aivan pääästä mutta sen verran nautittavaa rymistelyä on luvassa että aiheeseen vihkiytyneille on luvassa oivaa viihdettä.
Siis pieni varoituksen sana on siis paikallaan. Jos aihe ei ole ennestään tuttu saatta X-Menien tapaus olla hieman liikaa. Oikeastaan tapaus on jo niin radikaali että hilseen yli pyyhkiminen on lähes takuuvarmaa. Suositeltavintahan olisi (niin kuin mielestäni kaikkien sarjakuvafilmatisointien kohdalla) jos homman perspektiivi löytyisi alkuperäisteoksista eli Marvel-julkaisujen sivuilta eikä niinkään supersankarihahmojen sarjisfilmatisointien keskinäisestä vertailusta.
