Nyt tulee hyvin hämmentävä paljastus: olen nähnyt enemmän Christina Lindbergin tähdittämiä elokuvia kuin Greta Garbon ja Ingrid Bergmanin tähdittämiä teoksia yhteensä. Tuo lause tulee henkilöltä, joka on erikoistunut tunnettuihin elokuviin. Asetun jalkapuuhun ja otan vastaan rangaistukseni.
*lukee Wikipedia-sivua* Siis kirkollisessa häpeän merkityksessä.
Alasti – tai Exponerad, kuten se on ruotsiksi – on ensinnäkin tämän 1970-luvun seksisymbolin ja kulttihahmon ensimmäinen pääosaroolin sisältävä elokuva ja toiseksi yksi ruotsalaiserotiikan kulmakivistä, koska sillä on IMDb:ssä jopa vähän yli viiden keskiarvo. Joka tapauksessa, elokuva markkinoi itseään sillä että se kiellettiin 35 maassa. Ennen elokuvan katsomista voi tietenkin miettiä, kiellettiinkö se sen huonouden takia vai siksi, että vapaan rakkauden ja villin seksin aikanakaan ei saanut näyttää elokuvallista bylsimistä. Ei tämä elokuva niin rankkaa materiaalia ole eikä se kokonaisuutena katastrofikaan ole.
Pidemmittä puheitta mennään itse tarinaan. Lena Svensson on nuori nainen, joka on ajautunut vanhemman Helgen mukana seksin ja villien orgioiden maailmaan. Hän haluaa päästä eroon näistä touhuista ja päätyy oman ikäisensä pojan Janin kanssa yhteen. Kerrottuaan Janille entisestä elämästään, hän joutuu taas pakomatkalle ja liftaa tuntemattoman pariskunnan kanssa Janin kesämökille. Jan kuitenkin löytää hänet ja he kummatkin yrittävät rakentaa Lenalle uutta elämää ilman Helgeä.
Tarina kerrotaan melko paljon takautumien keinoin, mikä tekee seuraamisesta ajoittain melko vaikeaa, koska Suomen lahja ruotsalaiselle elokuvataiteelle Gustav Wiklund on tarinankertojana kiltisti sanottuna saappaan tasolla. Elokuvassa kuvataan nuoren tytön pakomatkaa ja kaiken uudelleen aloittamista, mutta takautumia ja välillä hieman rankempia juttuja lukuun ottamatta Alasti ei yritä mitään muuta. Sen keskeinen sanoma nuoren ihmisen vapautumisesta julman maailman käsistä jää myös puolitiehen: sekin heitetään lautaselle sellaisenaan eikä siihen haluta kajota sen enempää. Käsikirjoitus on myös aika ennalta arvattava eikä loppuratkaisukaan yllätä ollenkaan. Sitä paitsi käsikirjoitus on junnaava, minkä vuoksi tämä katsoja koki pieniä väsymyksen merkkejä puolenvälin paikkeilla.
Olen nyt rehellinen tässä kappaleessa. Noin 99,9-prosenttisesti seksploitaatio-genreä edustavien elokuvien näytteleminen on visvaista kuonaa. Allekirjoittanut, joka kohta varmaan nousen Leffatykin eniten kyseisen tyylilajin elokuvia arvostelleeksi käyttäjäksi, voin todeta tämän kiistattomaksi, kiveen hakatuksi faktaksi erään toisen käyttäjän kanssa. Alasti on kuitenkin poikkeus, vaikkei tämän näytteleminen palkintogaalamateriaalia ole. Christina Lindberg on oikein hyvä omassa roolissaan: hänen kasvoistaan näkyy koko ajan surullisuutta ja hämmennystä ja se sopii hänen hahmolleen erinomaisesti. Ollaan myös rehellisiä senkin uhalla että vaikuttaisin kiimaiselta, yliseksualisoituneen yhteiskunnan uhriksi joutuneelta nuorelta toteamalla, että Christina näyttää tässä elokuvassa todella upealta. Onhan tuo tietysti makuasia, mutta ei ole yllätys että hänet nähtiin muun muassa Playboyn ja Penthousen sivuilla. Thrilleristä myöhemmin tunnetuksi tullut Heinz Hopf ihmiskuvotus Helgenä onnistuu viileässä roolisuorituksessaan komentavan äänensä ja tuiman olemuksensa vuoksi. Björn Adelly Janina ei ole myöskään huono, mutta eipä hänestä tarttunut mitään kovin kummoista vaikutusta, mikä johtuu enimmäkseen hänen melko tyhjästä hahmostaan.
Tyyliltään Alasti luottaa totta kai aikakautensa estetiikkaan eli tiukkoihin paitoihin ja funkin ja folkin yhdistävään soundtrackiin. Kuvauksellisesti elokuva on ihan kohtuullisen hyvä eivätkä rajaukset tai leikkaus pääse häiritsemään. Seksikohtaukset ovat onnistuneita, mikä tietenkin kuuluu asiaan. Ollaan siis kaukana esimerkiksi Joe D’Amaton megaluokan naamapalmuja kasvattavista hinkkaamisista, jotka on yritetty kuvata ihan kuin olisivat aitoja ja tosi rajuja juttuja. Tässä jopa annetaan tilaa mielikuvitukselle valitsemalla rehellisempi lähestymistapa. Toisaalta, vaikka elokuva näyttääkin enimmäkseen melko tyylikkäältä, jättää elokuva myös tällä osa-alueella kylmän ja vajaan vaikutelman. Näyttää ihan kivalta, mutta ei se ihan kiva riitä, ei edes seksploitaatiossa.
Näin siinä siis käy, kun suomalainen, ruotsalainen ja seksploitaatio yhdistävät pakanalliset voimansa. Kaksi lenkeistä on vahvoja mutta yksi putoaa pois, sillä vaikka kuinka ohjaaja Wiklund yrittää saada hienohkoa art housea aikaiseksi, loppujen lopuksi tästä ei jää mitään muuta käteen kuin Christina Lindberg ja tietyt onnistuneet seksikohtaukset. Tarina jättää kylmäksi, teemat eivät säväytä ja kaiken kukkuraksi alle puolitoistatuntinen elokuva tuntuu melkein kaksituntiselta. Alasti on siis seksploitaationa onnistuminen, mutta elokuvallisesti varsin mitäänsanomaton ja nihkeä tapaus.
