Sekopäiset juhlat á la Marx Bros.

14.8.2004 11:50

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Animal Crackers
Valmistusvuosi:1930
Pituus:98 min

Marxilaisen huumorin toinen leiskaus eli Marx-veljesten toinen elokuva alkaa bisarrilla tavalla: joukko vakavissaan hoilaavia näyttelijöitä odottaa suurta kapteeni Spauldingia saapuvaksi. Väki esittää kankeita tanssikuvioita ja katsomiskokemus on jo kääntyä kidutukseksi, kun Marxit vihdoin saapuvat kuvaan ja särkevät koko idyllin. Hurraa kapteeni Spaulding (Groucho), ylistetty olkoon signor Ravelli (Chico) ja tuhat suukkoa proffalle (Harpo)!

Leffan stoori on perin ohut. Rouva Rittenrotten, anteeksi, rouva Rittenhouse (Dumont) on järjestänyt Afrikasta palaavalle kapteenille yläluokan kekkerit. Keimeissä on tarkoitus paljastaa arvokas taideteos, joka sitten tietysti varastetaan. Ja siinä sivussa Harpo soittaa harppua, Chico pianoa ja Groucho aukoo päätään.

Leffassa on luvaton määrä suvantokohtia, vaikka se ei kuulukaan kaikkein surkeimpiin Marx-teoksiin. Tekijät eivät selvästikään ole uskaltaneet antaa veljesnelikolle tarpeeksi friidomia. Sivuosanäyttelijöiden kökköys ja dialogin kulmikkuus ovat häiritseviä. Joissakin kohtauksissa jopa Groucho vaikuttaa jotenkin hyytyvän, vaikka suu käy ja sana lentää. Hauskoja kieliväännöksiä on vähemmän kuin Duck Soupissa – tai sitten vaikutelma johtuu vain lätyn kuivahkosta suomennoksesta. Mene ja tiedä. Rohkenen kuitenkin väittää, että tässäkin leffassa Marxit naurattavat enemmän kuin Nuija ja tosinuija-leffan hahmot konsaan.

Arvosteltu: 14.08.2004

Lisää luettavaa