Dennis Potter teki kerran samannimisen tv-käsikirjoituksen. Ennen kuolemaansa mies värkkäsi koko roskan elokuvakäsikseksi. Potterin teksti ei ole lössöä, vaikka päältäpäin voisi toisin luulla. Niinpä monet ihastuivat alkuperäiseen tv-sarjaan. Leffa on hiukan eri tapaus. Vaikka siihenkin moni voinee tykästyä.
Dan Dark (onnistuneen rakkulamaskin alta näyttelevä Robert Downey Jr.) on mies, jota vainoavat sekä hallusinaatiot, että tosielämän inhottavuus. Hän ähkii psoriasiksen kourissa ja raivoaa maailmalle. Kirjailija Dark hinkuu kirjoittamaan, vaan sormet eivät enää taivu. Niinpä hän tyytyy makaamaan sairaalavuoteellaan ja näkemään sekavia unia elämästä siloposkisena film noir-sankarina. Unista iskevät päälle lapsuuden traumat, joita tohtori Gibbon (Mel Gibson kaljuna!) yrittää selvittää.
Useilla tasoilla liikkuvassa tarinassa ammutaan, tapetaan ja lauletaan (playbackina vanhoja rock-hittejä). Todellisuus ei ole sen ihmeellisin alue, vaan ehkä rujoin. Leffa saattaa ensimmäisen puolikkaan ajan tuntua huonolta vitsiltä. Jos siitä selviää, loppu palkitsee. Näyttelijäntyöt alkavat suorastaan hehkua ja ohjaaja Keith Gordonin päähänpistot (kuvakikkailut, propit jne.) nousevat arvoonsa. Ohittamaton tosiseikka kuitenkin on, että elokuva kärsii epätasaisuudesta. Se on monille varmasti liian sekava lajityyppikirjonsa (film noir, musikaali, komedia…) ja juonikuvionsa puolesta. Mutta. Jos Robert Downey Jr. kuuluu katsojan suosikkikasvoihin, tämä on varsinainen must-see. Heebo todella panee parastaan.
