Emir Kusturica on yksi suosikkiohjaajistani, monissa hänen elokuvistaan on sellainen elämöinti päällä, että voisi näyttää, ettei missään ole edes järkeä, mutta se olisi erittäin väärä olettamus. Kusturica osaa tuoda kauneutta mitä kummallisimpiin paikkoihin, ja kirsikkana kakun päällä on Goran Bregovicin musiikki, se on aina ihan loistavaa.
Arizona Dream on Kusturican ensimmäinen Yhdysvalloissa tehty elokuva, hän on kuuleman mukaan halunnut tehdä elokuvasta mahdollisimman amerikkalaisen. Tässä Amerikka Emir Kusturican tulkitsemana:
Axel (Depp) näkee elokuvan alussa unta eskimoista, ja kalasta. Eväkkäät kuuluvat hänen päiviinsä, laskeehan hän niitä kalalaitoksen palveluksessa. Mies on tyytyväinen työhönsä, eikä mitenkään haluaisi lähteä mukaan, kun elokuvahullu serkku Paul Leger (Vincent Gallo) tulee hakemaan häntä Arizonaan. Siellä asustaa Leo-setä (Lewis), joka on menossa naimisiin huomattavasti itseään nuoremman tyttösen kanssa. Leolla on taka-ajatuksena, että kun Axel saadaan höynäytettyä tulemaan kotikonnuille hän haluaakin jäädä asumaan ja jatkaa Leon uraa, minäpä muuna kuin Cadillac-kauppiaana.
Amerikkaa on siis Cadillacit, joita on välillä pinoittain tai riveittäin, Arizonan karut maisemat, vanhat kaitafilmit ja onhan mukaan saatu jopa aikansa suurin koomikko, Jerry Lewis.
Keitokseen lisätään vielä pahasti viallinen äiti-tytär-suhde josta vastaavat Grace (Taylor) ja Elaine Stalker (Dunaway). Axel ihastuu äitiin eikä tytär pidä siitä.
American Dream on aikuisten satu. Se on taianomainen, hassu, ehkä vähän outo, haikea ja paikoitellen ahdistava mutta aivan ihastuttava. Musiikki tuo elokuvaan mielettömiä tunnelmia. Teemoja olisi voinut olla vähän enemmän, mutta kaunista se joka tapauksessa on. Elokuvan kestosta voisi antaa toisen pienen miinuksen, jostain olisi ehkä voinut pätkäistä palan pois.
Johnny Deppin hahmosta tulee mieleen yksi sana: ajelehtija. Missään vaiheessa ei oikein päästä sen ytimeen, mitä hän oikeasti itse haluaa? Häntä vain viedään paikasta ja tilanteesta toiseen, ja hän yrittää sopeutua. Toisaalta hänen roolihenkilönsä on vasta 23-vuotias. Kuinka moni sen ikäinen tietää jo tarkkaan mitä haluaa ja kenen kanssa? Depp vetää roolinsa kuitenkin hyvin. Vincent Gallo pääsee esittämään itseriittoista ”näyttelijää” toden teolla. Onneksi roolissa on paljon huumoria, muuten miehen naamaa ei jaksaisi katsella. Lily Taylor on elokuvassa vielä ihan lapsenkasvoinen, mutta tulkitsee ahdistunutta tyttären roolia hyvin uskottavasti. Vaikka hahmo on traaginen, etenkin hänen tuhahduksensa tuovat hymyn kasvoille.
Kokonaisuutena elokuvasta jäi hyvä mieli, vaikka mukana on tummasävyisempiäkin teemoja. Etenkin elokuvan kuvasto jää pyörimään päähän, sen verran hauskoja pikku juttuja siinä on. Kusturica todellakin tekee kokonaisuuksia, joissa kaikki on tarkkaan harkittua, ja kuvaa käytetään kokonaan. Hienointa Arizona Dreamissa on kuitenkin se, että vaikka kuvapuoleen on panostettu todella paljon ja vaikka tapahtumissa ei välillä ole realismin häivääkään, niin elokuva kertoo kuitenkin ihmisistä, ja vielä erittäin todentuntuisesti. Tuollaisia me olemme, joskus ollaan itse päähenkilöitä ja joskus autetaan muita saavuttamaan niitä unelmia.
