Kirjailija Salman Rushdien on kerrottu todenneen Slummien miljonäärin olevan epäuskottava tarina. Oli kyseessä sitten Rushdien kateus intialaiskirjailija Vikas Swarupia kohtaan tai ei – Rushdien kirjoistahan ei ole tähän mennessä vielä yhtäkään filmattu – hänen kyyniseen näkemykseensä voi yhtyä. Slummien miljonääri on lapsille sopimatonta rupua ja rähmää sisältävä satu. Siinä slummien kasvatti Jamal (Patel) kertoo, kuinka hänen aiemmat kokemuksensa auttoivat häntä valitsemaan Intian Haluatko miljonääriksi -visan oikeat vastaukset. Samalla Jamal esitetään yleisölle sielultaan yhtä puhtoisena ja hyvänä kuin enkeli. Sellainen on hänen rakastettunsakin, Latika (Pinto), jonka Jamal tilanteiden pakosta kadottaa elämässään monta kertaa kymmenien, satojen, tuhansien ja miljoonien ihmisten vellontaan.
Kymmenittäin palkintoja, joista ei tietenkään vähimpänä kahdeksan Oscaria, kerännyt Slummien miljonääri on elokuva, joka tempaa kyllä mukaansa ja viihdyttää, mutta sen sinisilmäinen optimismi voi myös ärsyttää. Pääasiassa intialaisia kritisoijia on lisäksi närkästyttänyt mielenosoituksiin asti se, että elokuva ei kaunistele elämää Mumbain slummeissa. Vaikka maan itsenäistymisestä brittien alaisuudesta on yli puoli vuosisataa, eivät kaikki intialaiset ole kiukutta nielleet sitäkään, että elokuvan englantilaisessa nimessä sen päähenkilöä solvataan slummikoiraksi. Toisaalta, tämä on päähenkilön kohdalla totuus. Myös se tapa, jolla brittiläinen ohjaaja Danny Boyle tiimeineen esittelee elokuvan mumbailaiset miljööt – nämä kumpikin auttavat katsojaa pitämään Jamalista. Kukapa nyt voisi vihata poikaa, joka jopa hyppää lietteeseen saadakseen haluamansa?
Elokuvan kuvaus on vauhdikasta, etenkin Jamalin lapsuusaikaa esittelevissä osissa. Vauhdin tehoa lisää A. R. Rahmanin palkittu ja luonnollisesti etnissävytteinen musiikki. Teknisesti kyseessä eivät ole mitenkään uudet jipot, mutta vanhalla tavalla toteutettuna ei tällä alueella ainakaan kompastella liikaan yrittämiseen tai brassailuun.
Danny Boylen ohjaus, niin monta palkintoa kuin hän tästä elokuvastaan onkin saanut, kaipaisi ainakin henkilöohjauksen kohdalla vielä terästystä. Vaikka elokuvan nuoret päänäyttelijät ovat hyviä, monesti tuntuu, että Boyle olisi voinut pusertaa esimerkiksi juuri Jamalia esittävästä brittiläissyntyisestä Dev Patelista jotakin lisää. En tosin tiedä, miten Patelia rooliinsa valmennettiin, mutta nyt ainakin näyttäisi siltä, ettei hänen särmänsä ole muuta kuin karkeaa teeskentelyä. Slummilapsia esittävät aidot slummilapset sekä Anil Kapoor iljettävänä visailujuontajana ovat paremmin tehtäviensä tasalla. Muuten Boylen ohjaus on hyvää, ottaen huomioon, että Slummien miljonääri on pitkälti flashbackeistä koottu vaikeuksien kautta voittoon -satu. Vaikka juonessa on ennalta arvattavuutta, käsikirjoittaja Simon Beaufoy ja Boyle onnistuvat silti pitämään katsojan jännitystä yllä monta tiukkaa mutkaa kurvaavassa tarinassa. Esimerkiksi se, millainen voitto Jamalia elokuvan lopussa odottaa, ei vielä leffan loppupuoliskollakaan ole täysin selvillä.
Slummien miljonääri on rajujakin kuvia sisältävä satumainen elokuva, joka antanee toivoa kovien aikojen keskellä. Palkinnoistaan huolimatta se ei ole täydellinen leffa, mutta yhdistelemällä rohkeasti eurooppalaista realismia ja intialaislaista Bollywood-meinikiä se onnistuu voittamaan varmasti vielä monien katsojien sydämet puolelleen.
