Ennen arvostelun lukemista, haluan huomioida, etten ole tutustunut aikaisempaan Lone Rangeria koskevaan materiaaliin, eli perustan arvosteluni siis täysin vain tämän elokuvan mukaan.
Kun otetaan huomioon, että The Lone Ranger on Disney-tuotantoa ei voi hirveästi odottaa mitään maailmaa mullistavaa. Kuitenkin, kun muistetaan että kyseinen yhtiö on tuottanut esimerkiksi Pirates of the Caribbean -trilogian, odotin mielenkiinnolla miten se onnistuu jälleen vangitsemaan ruudulle jotain synkempää. Tuloksena olikin sitten kohtuusynkkä western, pienen komedian saattelemana.
Elokuva kertoo kirjalliseen oikeuteen uskovasta, hieman hömelöstä John Reidistä (Armie Hammer), joka joutuu ikävien sattumien seurauksena peittämään henkilöllisyytensä ja jahtaamaan lievästi päästään vialla olevan comanche-intiaani Tonton (Johhny Depp) kanssa pahamaineista rikollista Butch Cavendishia (William Fitchner). Cavendishin tavoitteena on ryöstää läheisestä hopeakaivoksesta kaikki mitä irti saa ja parivaljakko yrittää estää tämän kaikin tavoin, mikä johtaakin kaikennäköisiin seikkailuihin ilotalosta intiaanileiriin.
Elokuva kestää siis kaksi ja puoli tuntia, mikä saattaa herkästi tylsistyttää katsojan, mutta itse en tässä tapauksessa omalla kohdallani sitä huomannut. Tapahtumia oli todella paljon ja mielenkiinto pysyi koko elokuvan ajan. Varsinkin lopun toimintakohtaukset olivat todella jännittävää katsottavaa. Ainoa asia mikä mielestäni käsikirjoituksessa varsinaisesti tökki, oli vuoropuhelut. Ne olivat varsin tönkköjä ja huonosti suunniteltuja.
Vaikka käsikirjoittajat olivat laiskoja vuoropuhelujen kirjoittamisessa, se ei katsojaa haitannut oikeastaan laisinkaan, johtuen lievästi sanoen loistavasta näyttelijäntyöstä. Heikosta materiaalista huolimatta Reidin ja Tonton loistava ulosanti sai heidän suhteestaan nautittavan tarkastella ja ehkä parhaan asian koko elokuvassa. Varsinkin Johnny Deppin Tonto-hahmo oli mielestäni hulvaton. Juuri se pelasti koko elokuvan alkupuoliskon, joka saattoi paikoin olla hieman tylsä. Armie Hammerin näyttelijäntyöstä tosin moittisin sitä, ettei hän saanut hirveän selvästi ulosannillaan esiin Reidin henkistä kasvua, joka oli iso osa elokuvaa loppupuolella. Mainittavaa on myös Helena Bonham Carterin rempseä ja vahva naishahmo ilotyttö Red, sekä William Fitchnerin pahimmillaan pelottava roisto Butch.
Yksi asia, mistä kukaan tuskin voi kiistellä on se, että visuaalisesti elokuva on upea. Kanjonit, aavikko ja koko elokuvan värimaailma on juuri se mitä se tarvitsi ja kuvakulmat hyödyntävät sitä loistavasti. Huomattavaa on myös legendasäveltäjä Hans Zimmerin musiikki, vaikkei se välttämättä miehen parhaita töitä olekkaan.
Aiemmin mainitsemani toivottu synkkyys on välillä varsin selvästi nähtävissä, eikä tämä lapsille suunnattu elokuva täysin olekkaan. Joka paikasta väliin tunkeva huumori tosin pilaa elokuvan vakavasti otettavuuden. Vaikka paikoittain elokuvalle oikeasti saikin nauraa (varsinkin Tontolle), käytti se välillä hyvinkin vanhaksi kulutettuja ja typeriä vitsejä. Tai siis puun oksalla seisova hevonen hattu päässä, oikeasti?
Loppujen lopuksi täytyy todeta että elokuva oli oikeasti varsin viihdyttävä ja loistava näyttelijäntyö paikkasi hieman kehnosti rakennetun vuoropuhelun. Toiminta oli jännittävää ja elokuvaa oli miellyttävä katsoa. Ainoa, mihin se ikävä kyllä sortuu on typerä huumori, joka tekee hallaa elokuvan vakavasti otettavuudelle, sekä nautittavuudelle. Siitä huolimatta visuaalisesti kaunis ja ehdottomasti katsottavaksi suositeltava pätkä.
