Eddie Jessup (William Hurt) on tutkija Harvardissa. Hän tutkii ihmisen sisäistä kokemusmaailmaa. Se on sellainen aihe minkä apuna voidaan käyttää erilaisia tajuntaa muuttavia kemikaaleja. Joka tapauksessa Meksikosta hankittu aine ei pelkästään auta häntä regressoitumaan psykologisesti vaan myös alkaa muuttamaan hänen ruumistaan. Vaimo Emily (Blair Brown) on luonnollisesti huolissaan yhä vakavammiksi muuttuvista vaikutuksista. Arthur (Bob Balaban) ja Mason (Charles Haid) ovat apuna ja tärkeänä aivoriihenä.
Ken Russell ohjailee elokuvaa minkä lähtökohta suorastaan huutaa epämääräistä trippailuleffaa mikä syntyy vain kun näyttelijät ja kuvausryhmä ovat pilvemmässä kuin aurinko ja jälkikäsittelystä vastaava ryhmä yrittää harsia kuvatuista pilkkeistä jotain koherenttia kasaan. Niin ei onneksi ole, sillä muutamista johdonmukaiseen loikista ja juoniaukoista huolimatta se on kiehtova, hyvin toteutettu ja sisältää muutamia eksistentialismin oivalluksia.
Trippailevasta aiheesta huolimatta näyttelijät ovat kaikkea muuta kuin sekavia tai yliampuvia. William Hurt näyttää vakuuttavat kykynsä älyllisenä ihmisenä joka on hylännyt mystisen ja kuitenkin valuu kohti mystistä, atavistista ja eläimellistä. Kokemus joka osoittaa koko inhimillisen olemassaolon yksinäisyyden ja ainouden. Lyhyesti sanoen William Hurt luo rohkean tiedemiehen joka syöksyy harkiten pää edellä tutkimusaiheeseensa ja kokemus opettaa hänelle jotain olennaista.
Blair Brown Emily Jessupin roolissa tekee vähemmän näyttävän, mutta lujan tukipilarin mihin eksistentialistinen tuska heijastetaan. Vasta hänen kauttaan tuodaan esille se että Eddie Jessup on ihminen joka kuuluu maailmaan. Bob Balaban ja Charles Haid taustarooleissaan huomaavat että keho ja mieli ovat olennaisen lujassa kontaktissa keskenään.
Lähtökohta on nauttinut runsaasti psykoaktiivisia kemikaaleja ja kuvastokin on aika ajoin melkoisen trippailevaa, mutta käsikirjoitus on jämäkkää tekoa ja maskeerausvelho Dick Smith luo muutamia erinomaisen groteskeja näkyjä. Täydellinen elokuva ei kyseessä ole, mutta visuaalisesti kiinnostava ja kerronnaltaan luja leffa se on.
