Robert Rodriguezilla ja Quentin Tarantinolla on molemmilla selkeästi tunnistettava tyyli. Ensiksi mainitun ohjaama ja jälkimmäisen käsikirjoittama kidnappausdraama alkaa rankkana ja kovaotteisena rikollisten pakomatkana minkä aikana lentää tarantinomaisen tyhjä dialogi ja puolivälin jälkeen sävy vaihtuu silkkaa splatstickiin.
Seth (George Clooney) ja Richie (Quentin Tarantino) ovat pahamaineiset ja häijyt Geckon veljekset jotka ovat lakia paossa. Päästäkseen kohtaamispaikkaan he kaappaavat Jacob Fullerin (Harvey Keitel) johtaman perheen panttivangeiksi, joten jännitystä on siltä osin luvassa, sillä Richie kiltisti sanoen pelaa jokseenkin vajaalla pakalla ja muutenkin tilanne on kireä. Kohtaamispaikkaan päästyään henkilödynamiikka heittää kiepin, sillä ulkoinen uhka muodostuu todelliseksi esteeksi.
Alkupuolen gangsteripuoli kaikkine käänteineen on nähty aiemminkin eikä Rodriguez paljoakaan pääse sen aikana näyttämään kynsiään, mutta sekapäisen tyylimuutoksen jälkeen meno muuttuu hykerryttäväksi ja värikkäät lisähahmot, Frost (Fred Williamson) ja Sex Machine (Tom Savini) alleviivaavat jälkipuoliskon eroavaisuutta aloituksesta.
George Clooney revittelee olan takaa häijyjen Geckon veljesten järkevämpänä osapuolena ja heittää alusta loppuun epätarantinomaisen napakkaa repliikkiä. Quentin Tarantino tulkitsee antaumuksella Richietä joka on sellainen roisto joka elää vain koska joku toinen roisto jostain syystä sietää tämän sekopäistä epäluotettavuutta. Harvey Keitelin arvovalta antaa Fullerin perheelle elävät, harkitsevat kasvot ja Juliette Lewis ja Ernest Liu tekevät vankat tukisuoritukset.
Todellinen näyttelijävahvuus on kylläkin värikkäissä sivuhahmoissa joita määränpää Titty Twister kuhisee. Tom Savini on suorastaan hykerryttävä ja Fred Williamson on maaninen ketku joka rellestää urakalla kun sille on tarvetta. Susiruma Danny Trejo on ruma ja uhkaava baarimikko ja veteraaninaurattaja Cheech Marin heittää suorastaan legendaarisen [I]Pussy lovers[/I]-rapin.
Lopputulos on alkupuolella jokseenkin kankea kidnappausdraama, mutta sekapäisen splatstickin alkaessa meno ei hyydy hetkeksikään. Rikkonainen kokonaisuus, mutta yksittäiset kohtaukset ja repliikit ovat silkkaa timanttia mihin on mahdutettu myös mustia huumorin ruusuja.
